perjantai 21. lokakuuta 2016

taivaankaarelta sydämiä




Olisin tahtonut lähteä junanviemäksi,
mutta jäinkin tuulentuivertamiin kaislikoihin, ruskalehtiin, vilttihoivaan.
Siedätän ikävää, suunnittelen tulevaa.
Lennätän taivaankaarelta sydämiä,
karkotan kaaosta, pöyhin, järjestän, tyynnytän.
Ja ykskaks muistan päivämme,
 meitä, vuosia, oi. 



9 kommenttia:

  1. Tuollaisia aikoja tarvitaan, aina sopivasti annosteltuna!
    Tosin junanviemänäkin on kiehtovaa olla ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tarvitaan. Olin ehättänyt ladata muutamalle syyslomapäivälle toiveita, mutta eivätpä nyt toteutuneetkaan. Vaan vilkkuvat edessäpäin, niitä kohden!

      Ihanaista pyhää sinulle Seija♥

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Voih, sininen sydämeni näyttää kryptisiltä hieroglyfeiltä...Ihanaa iltaa <3

      Poista
    2. Kiitos suloisuus. Tähän viikonloppuun on kulminoitunut monia tuntoja. Ehkä pitikin mennä juuri näin, reissun sijaan on touhuiltu ja lepäilty pesäsessä. Lokakuu tuntuu työläältä ja on tärkeää vaalia omia voimantuojia. ♥

      Poista
  3. Sydän ja mieli liitävät pitkälle. Hyvää viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sussi. On tullut liideltyä kauas ja lähelle. Ja ihmeteltyä, miten maistraatin koruttomasta, mutta sitäkin sykähdyttävämmästä hetkestä on jo 22 vuotta. Miten vuodet ovat koettelemuksissaan punoneet meitä yhteen, miten rakas rinnalla onkaan, mitä toivoisi hetkistä, huomisista.

      Poista
  4. Kaunista kaipuuta. Ihana on muisto, mikä kestää tähän päivään, kuten sinulla.

    VastaaPoista