sunnuntai 29. marraskuuta 2015

adventtiaikaan




Välillä vauhdin hiljentäminen on tärkeintä.
Ehättää sellaistakin, mikä kiireessä jäisi kokematta.
Lumivalkeus on tiessään, kohta marraskuukin.
Se saa haikeaksi, mutta iloitsen samalla
tavattomasti joulukuun tulosta.
Pesästä sulostuttavat ensimmäiset tähtöset.
Tänä iltana keittiössä
inkiväärin, kanelin, kardemumman,
neilikan ja muskottipähkinän hurma.
Oi!



sunnuntai 22. marraskuuta 2015

pimeästä valkeaan




On ollut syvää hiljaisuutta.
Niin synkkiä ajatuksia, ettei niihin ole ulottunut valo.
Niin raskaita mietteitä, 
ettei niitä ole jaksanut kuin hetken kerrallaan.

Kaikesta huolimatta 
on uskottava hyvään.
Yliopistopäivät valoivat virkistystä
ja nostattivat hymyä.
Mieltä on hoidettava hellästi,
kuin ystävää.
Itselleen on annettava aikaa.
Ja tiedänhän senkin,
joskus on riittämiin pelkästään syvään hengittely.

Pimeän keskelle leijasi yllättäen valkeus.
Olen ihmetellyt ja ihastellut.
Tuoksutellut talven tuloa.

Jossakin soi joulukello.




sunnuntai 8. marraskuuta 2015

marraslapsen kiertoradalla




Marrasmieli pulppuaa monenkirjavia aatoksia.
Se vaeltaa tuntureina ja puroina
muistojen pitsissä, esikon syntymässä 
ja ihmeellisissä vuosissa,
jotka kasvattivat vanhemmuuteen.
Se hypähtelee ilosta ja haikeudesta,
irtipäästämisestä ja ikävästä.
Se kurottaa Englantiin,
ilahtuu korteista ja viesteistä,
hymyistä ja halauksista.
Se puhaltaa rohkeutta purjeisiin
ja toivottaa rakkaille sankareille
onnea ja varjelusta.
Se ihmettelee pimeää,
maatuvaa maailmaa,
kammoaa kiirettä, kaksinaamaisuutta
 ja kulutushypetystä.
Se lohduttaa ja silittää pelkoja pois.
Se kuiskuttaa jo joululle,
tähyää tähtiä
ja hamuaa suklaata.
Se on innokas ja rättiväsy,
syttyvä ja sanoissaan sekoileva.
Se janoaa suolanpärskeistä merta,
saunomista, melankolisia melodioita.
Se käpertyy villoihin
ja toivoo hetkistä helliä.

Tänään isäikävä.
Juhlitaan ja muistetaan rakkaitamme.