torstai 28. joulukuuta 2017

lepuuttelua




                Joulu ei mennyt mitenkään idyllisesti, mutta saatiin siltikin monta hellänhyvää hetkeä.
On vaalittu rauhaa, pidetty pyjamapäiviä, tankattu unta.
Lunta on tuiskuttanut kiitettävästi, mikä on luonut herkkää tunnelmaa.
Lumenpaljous on saanut tosin lumimiehen jo huokaamaan urakoidessaan
 kolmen mestan pihahommia.

Omat ajatukset ovat liidelleet Skotlannissa rakkaiden häähumussa.
Harmitus poisjäännistä on kiertänyt haikuna sydänalaa, mutta
eipä tämä toipilas olisi saanut vielä edes lentolupaa. 
On lennätelty sitäkin tiiviimmin viestejä ja ihasteltu hurmaavia kuvatunnelmia.

Nyt on tarve pelkistää - liekö jokin jouluähkyreaktio.
Viime päivien ulkoilukuvatkin komppaavat fiiliksiäni.
Kynttilät ja tuikut kelpuutan, muusta en välitä.

Tämä on muuten 600. postaukseni.
Vuosia on kertynyt jo monta ja takaan kulkevani jatkossakin omia polkujani.
Kiitos ihanaiset, kun olette ja käytte!
Valoisia loppuvuoden hetkiä,
voikaa hyvin♥


sunnuntai 24. joulukuuta 2017

joulurauhaa ja tähtösiä




Pikku nyytit istuivat ulkona ja söivät ja aukaisivat
paketteja ja heillä oli hauskempaa kuin koskaan ennen. 
Lopulta he kiipesivät kuuseen ja kiinnittivät palavat kynttilät sen oksille. 
- Mutta latvassa pitäisi olla suuri tähti, tuumi nyytin eno.
- Oletko sitä mieltä, sanoi nyyti ja katsoi mietteliäänä 
Muumimamman punaista silkkiruusua.  
- Onko siinä paljonkaan eroa, kunhan ajatus on oikea?
- Meidän olisi pitänyt hankkia tähtikin, kuiskasi Muumipeikon äiti.
 - Mutta sehän on mahdotonta!
He katsoivat taivaalle, joka oli kaukainen ja tumma 
mutta uskomattoman täynnä tähtiä, 
niitä oli tuhat kertaa enemmän kuin kesällä. 
Ja suurin niistä riippui suoraan heidän kuusensa
latvan yläpuolella.

- Tove Jansson, Näkymätön lapsi: Kuusi

Onnellista, rauhaisaa joulunaikaa!


keskiviikko 20. joulukuuta 2017

jollei jouluna ole lunta




Voih, kelit muuttuivat tänään tiheään tihkuttavaksi vesisateeksi
ja petolliseksi liukkaudeksi.
Täällä toivotaan nyt hartaasti,
että sade ja loska vaihtuisivat pakkaseen
ja saisimme vielä valkean joulun!


maanantai 18. joulukuuta 2017

keskeneräisyydestä




Mieltäni on kieputellut tänään kurkkaus tulevan vuoden kartalle.
On ihanaa saada innostuksen kipinästä kiinni
samalla, kun mieli lepää tyynenä ja paineitta keskeneräisyydessä.
Toimiin tartutaan, kun niiden aika on.

Keskeneräisyys on sitä,
että löytää kohtansa
alun ja lopun välissä,
hyväksyy tämän hetken 
haasteineen ja on 
suostuvainen muutokseen

- Leena Salminen


perjantai 15. joulukuuta 2017

sinivalkoista -haaste


Sain ihanaiselta Anskulta Tuulta ja Tyrskyä -blogistaan
tämän Sinivalkoista  -haasteen, minkä tarkoituksena on juhlistaa
100-vuotiasta Suomea sinivalkoisin kuvin.

Haaste on jo kiertänyt jonkin aikaa blogeissa ja moni on vastannut siihen.
Minä haastaan vuorostani seuraavat kauniit blogit:

Ajatuksien aitta
Kylätiellä
sivukujilta

Haasteen ohjeet ovat :
- kerro postauksessasi kuka haasteen aloitti, eli Tiiu Puutarhahetki -blogista
- tee postaus, jossa sininen ja valkoinen ovat pääosassa
- haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan
- käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki- blogin
Sinivalkoista -haastepostauksen kommenttikenttään

Minun sinivalkeita hetkiäni:


Kaunista viikonloppua ja kolmatta adventtia!


tiistai 12. joulukuuta 2017

lunta ja joulun odotusta




Päivien pyörteessä on ollut rutistusta.
Esikko kävi urakoimassa opintojaan kotikulmilla.
Tänään neito sai löysätä ennen lähtöään junanviemäksi.
Kuljettiin vanhankaupungin tunnelmassa ja tuiskussa.
Kutkuttavaa, miten lähellä joulu jo onkaan!


lauantai 9. joulukuuta 2017

kurkkaus menneeseen II


Kihlautuneet Kreetalla

Mitä elämääni kuului 20 vuotta sitten, syksyllä 1997?
Muistan tämän ajan monella tapaa kuplivan onnellisena.
Olimme löytäneet mieheni kanssa toisemme joitakin vuosia aiemmin,
eikä mikään mahti tuolloin pidätellyt umpirakastuneita heittämästä hynttyitään yhteen.

Esikon odotusaikoja

Olimme kohdatessamme molemmat haavoilla vielä edellisestä elämästämme
ja kuohutimme varmasti vauhdillamme lähipiiriä jos ulkopuolisiakin,
mutta meitä roihutti rakkaus, tulinen tahto ja luotto toisiimme.
Tuli nähtyä, ketkä olivat ystäviä ja ketkä nakkoivat soraa niskaan.
Monenmoisesta piti selvitä, mutta päät pysyivät pinnalla pahimmissakin myräköissä.

Kuvamuistoja esikon pikkualbumista

20 vuotta sitten olimme pikkuperhe ja esikkomme kolmen ikäinen nuppunen.
Arki oli täyteistä, remppasimme hankkimaamme kotopesästä
ja mieheni puursi myös omaa työuraansa lamakauden kurimuksessa.
Meillä raikasi Muumit ja motskarit, elettiin pienesti ja valoisasti.
Tytär toivoi hartaasti pikkusiskoa, mutta väsyttyään odotteluun
alkoi herätellä toiveita enemminkin omasta lemmikistä;)

Entäs elo kymmenen vuotta sitten, syksyllä 2007?
Saimme iloita kahdesta tyttärestä,
sillä esikon toive oli suureksi onneksemme toteutunut.
Tyttäret olivat 6- ja 12-vuotiaita, auringonvaloja kumpainenkin.
Koirulikin oli pitkän harkinnan jälkeen kotiutunut perheeseemme.
Miehen työ oli vakiintunut vuosiksi metalliin,
kunnes työskentelemässään firmassa alkoi raskas alasajo.

Tytsit kolmen ja yhdeksän hujakoilla, ja tietysti Muumimaailmassa:)

Työvuosinani olin saanut ottaa monia haasteita haltuun
ja tehdä niin kliinistä kuin esimiestyötä.
Musta pilvi oli noussut ammattitaudista, mikä vaikutti terveyteeni pysyvästi.
Noista vuosista voisin singota helposti parinkin romaanin verran, 
mitä homeasioista olen joutunut taistelemaan.
Ehkä oman terveyteni koettelemukset sekä isäni sairastaminen tekivät sen, 
että nelikymppisvaihe on jäänyt aika lailla synkkään sumuun.
Arkeen alkoi sälyttyä jatkuva huoli, olin usein väsynyt ja kuormittunut.
 Yritin jakaa aikani oman perheeni, töiden sekä vanhemmista huolenpidon kesken.
Siirsin syrjään uratoiveitani, opettajaopinnot saivat jäädä.
Tähän kymmenvuotiskauteen mahtui myös monia
läheisten menetyksiä, mikä toi omaa suruaan.
Muistan ajatelleeni joskus oikein kipeänä hetkenä, että nyt saa hautajaiset 
kertakaikkisesti jo riittää  - niin kuin tuo nyt olisi meidän hallittavissa
- joutuen vain nöyränä toteamaan tilanteen olevan
 juurikin päinvastoin - elämän edetessä tulemme väistämättä
kohtaamaan enemmän ja enemmän myös viimeisiä hyvästelyjä.
Vaikeudet ja surut kuitenkin lujittivat entisestään liittoamme.
Jokin liima meitä on muutoinkin pidellyt, 
ja vaikka välillä on kompuroitukin
lopulta toinen on nostanut aina toista.

*****

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

oi maamme



 Viime päivinä olen kulkenut kameran kera ulkoiluretkilläni
ja näiden kuvatunnelmien myötä tahdon
tänään nostaa maljan kauniille 100-vuotiaalle Suomelle.
Meillä on niin monta aihetta iloita, olla kiitollisia ja ylpeitä maastamme.
Pidetään hyvää huolta itsestämme ja toisistamme.

Hyvää itsenäisyyspäivää!


keskiviikko 29. marraskuuta 2017

haavanlehtenä, peruskalliona




Hengitän haavanlehtenä, peruskalliona. 
Ristiriita on ääretön, 
mutta tekee kaikesta juuri sen takia niin arvokkaan.


perjantai 24. marraskuuta 2017

mun perjantai




Viime päivissä puhuria, pelkokertoimia, palkitsevia kohtaamisia.
Jos totta puhutaan, perkeleitäkin.
Joka tuutista tuleva Black Friday ei uppoa, saa pikemminkin kiskomaan luukut kiinni.
Mun perjantaihin ladotaan rauhaa ja rakkautta,
focacciaa ja kalaherkkuja, avot.


lauantai 18. marraskuuta 2017

nopsat valinnat



Tässä pieniä pähkinöitä, valitset vain kahden väliltä.
Pistäs mieluisampi just nyt, kursailematta ja selityksittä!

1. aamu/ilta?  Ilta
2. musta/valkoinen? Musta
3. villa/pitsi? Villa
4. puukiuas/sähkökiuas? Puukiuas
5. juhla/arki? Arki
6. tyyni/myrsky? Myrsky
7. viherkasvi/leikkokukat? Viherkasvi
8. vähän/paljon? Vähän
9. meri/järvi? Meri
10. dekkari/runo? Runo
11. ajoissa/myöhässä? Myöhässä
12. pehmeä/kova? Pehmeä
13. hedelmät/marjat? Marjat
14. vanha/uusi? Vanha
15. suora/mutkainen? Mutkainen
16. hopea/kulta? Hopea
17. polku/valtatie? Polku
18. hame/housut? Housut
19. satu/tosi? Satu
20. koivu/kuusi? Koivu
21. suolainen/makea? Makea
22. reppu/olkalaukku? Reppu
23. nopea/hidas? Hidas
24. joulu/juhannus? Joulu
25. postikortti/tekstiviesti? Postikortti
26. puoliksi vajaa/puoliksi täynnä? Puoliksi täynnä
27. lenkkarit/korkkarit? Lenkkarit
28. höyhen/kivi? Kivi
29. kaupungissa/maalla? Kaupungissa
30. kissa/koira? Koira


tiistai 14. marraskuuta 2017

tätä hetkeä




Päivät kulkevat ystäväni,
ykskaks niistä punoutuu vuosi ja toinen.
Hetken päästä huomaat vuosista rakentuneen vuosikymmenen.
Pysähdy siis päiviisi.
Sen keralle, mikä sinulle on tärkeää ja todellista.
Et saa eilistä takaisin.
Elä siis tätä hetkeä.
Et saa kurotettua myöskään huomiseen.
Tätä hetkeä siis elä.
Ettet menettäisi sitä, minkä löydät tänään silmistäsi,
sydämestäsi, sylistäsi.
Kaikellasi elä tätä hetkeä.


maanantai 13. marraskuuta 2017

aina alussa




Uuden viikon askelissa, aina alussa.
Siinä on jotakin lohdullista.
Valoa taittavaa.