tiistai 27. kesäkuuta 2017

hiljaisuus puhuu suuria




Toipilasta pakkaa turhauttamaan
vaikka väsy ja särky tainnuttavatkin.
En jaksaisi rajoituksia, varomisia, huolehtimista.
Mieli myllertää kuten suvisäämme.
Hetkessä aurinkoinen peittyy tummiin pilvimassoihin
ja taivas tulvii.

Huomaan kuitenkin näiden hetkien merkityksen.
On kellumisen ja voimaantumisen aika.
Kiitosmieli kuiskuttaa kaikesta hyvästä ja kantavasta.
Ajatuksissa silitän ystävän surusydäntä,
 lohdutan ja halaan.

Hiljaisuus puhuu suuria,
minusta on vain kuuntelijaksi.



lauantai 24. kesäkuuta 2017

pelkoja päin




Hiukan erilainen viikko ja juhannukseen laskeutuminen.
Oli mentävä pelkoja päin,
puhallettava rohkeutta rinnuksiin
ja luotettava itsensä osaaviin käsiin,
kuuleviin sydämiin.

Kävi hyvin.
Nyt toipuillaan ja parannellaan.
Rinnalla rakkaimmat. 

Lempeää mittumaaria ystävät.



torstai 15. kesäkuuta 2017

kun ei mahdukaan muottiin




Mitä se on, kun ei mahdukaan muottiin.
Määrittämätön, erilainen, ulkopuolinen
vaiko ainutlaatuinen ja erityinen.
Hyljeksitty, unohdettu ja jätetty
vaiko omaa tilaansa toteuttava, herkkä taituri.
Kummeksuttu ja säälitty vaiko sittenkin
salaa ihailtu ja kadehdittu,
vapaa ja vahvaksi varttuva,
oman tiensä kulkija.



sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

henkäyksen verran




.. lumoa.
Olen pakahtua. 
Oi!


perjantai 9. kesäkuuta 2017

valosta




Valosta kiitän.
Valo on siemen
josta kasvavat ilo
ja toivon sitkeä puu,
joka siipinä, siltana
yli päiväsi ojentuu.

- Maaria Leinonen



keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

ja yhtäkkiä




.. onkin kesä, vihreys ja lempeä lämpö!

On soudettu syvissä vesissä.
Hyvästelty, läikytty, lähetetty siivilleen.
Kelattu mieliä pelkojen ja pettymysten alhoista.
Iloittu onnistumisista ja vahvistuneesta itseluottamuksesta.
Nähty maailmoja, onniteltu nuoruutta
ja rakkaita ylioppilasjannuja.

Ihmekös, jos väsyttää.
Haikeasti, mutta hymyilemään saavasti.



lauantai 27. toukokuuta 2017

joutilasta sadetta




Ihanan joutilas sadepäivä.
Harmaus ei haittaa, nautitaan päikkäreistä, kuunnellaan sadetta, unhotutaan.

Ikävöin Vallilaa ja valmistujaisten laittajia.
Mietin maailmoja, vaille jäämistä, vinoon varttumista, hoivaa, hyväksyntää.
 Muistan liikutuksella pieniä toipuneita taimia, 
jotka löytyvät aina sydämestäni.

Kipunoin kirjoittamista, sanojen varjoja, mustetsunamia. 
Kaiken vyöryä, kun aika on.
Ehkei tule enää odottaa.
Ehkä on aika. 



torstai 25. toukokuuta 2017

lämmöllä muistaen




Ellemme varmuudella tiedä,
kuinka tulee käymään,
olettakaamme,
että kaikki käy hyvin.

- Mauno Koivisto



maanantai 22. toukokuuta 2017

kietoudutaan kevääseen



Voimantuojana vihdoinkin esiin puskeva heleä vehreys.
Niin kuin noita silmuja on hartaasti tutkailtu ja nyt sieltä 
kurkkii elämä!


Hurmaannun joka kevät vanhojen puutarhojemme kukkivista skillamatoista.


Tästä tulleekin toipilaskesä.
Kivunkantaja yrittää löytää varjostakin valoa taittavaa.


Äitienpäivänä keikautimme kalenterit ylösalaisin ja nautimme
iltaan taittuvaa brunssia. 


Tivolin saapuminen,
voiko varmempaa merkkiä lähestyvästä kesästä ollakaan!


On tarvittu myös lettuhetkiä.
Jotakin merkillistä taikaa niissä kyllä on. 
Elo tuntuu kummasti kepeämmältä tuoksuavan lettupannun äärellä;)


Hän hurmaa sydämet ja tietää tuon tasan tarkkaan itsekin.
Uskollinen, rakas lenkkikamuni ja hoivapatterini.


Olen poiminut pastelleja kartalleni.
 Levännyt iltojen kajossa.
Tuoksutellut merituulta.
Vilkuttanut Tovelle pöydälläni, 
ja monelle muulle.
Antanut puutarhan kutsua teelle.

Nyt kietoudun väreihin ja hengittelen hetken kerrallaan.