perjantai 20. lokakuuta 2017

kuuralumoa, lämpimäisiä, lohtuhaleja




Tämänaamuinen ensikuura lumosi kauneudellaan.
Siihen kiertyi pieni, mutta ilahdutuksena kuitenkin iso ilo.
Leipomislämpimäisistä syttyi sitten toisenlainen 
ilahdus syyslomalaisellemme.
Tuoksuava keittiö on luonut ihmeellistä rauhaa ja turvaa olemiseen.
Ajatukseni ovat kulkeneet rakkaan sielunsiskon matkassa.
Lennätän surupolulleen lohdun halauksia,
askeliinsa valoa,
sydämenvoimaksi kauniita muistoja.

Suloista laskeutumista viikonlopun viettoon. Iloitaan siitä, mitä meillä on!



maanantai 16. lokakuuta 2017

ehkä




Ehkä piirrän itselleni ääriviivat,
kun suru salpaa ja pelko peittoaa. 
Ehkä hyräilen pahan pois,
kun mieli mustuu, sanat häviävät.
Ehkä tartun käteesi,
kun yksin kaadun ja kompuroin.
Ehkä vahvistun,
kun rohkenen ensin
olla pieni ja apua vailla.



tiistai 10. lokakuuta 2017

pienimmät hippuset




Lokakuu riisuu luontoa ja mieltä.
Huomaan herkisteleväni milloin mistäkin
ja tankkaavani kauneutta, hyvyyttä, voimantuojia.
Merenrannalla käynti tuntui suurelta lahjalta.
Heräävän aamun kajastus nostatti hiljaisen kiitoksen.

Ilo helisee nyt pienimmistäkin hippusista.



torstai 5. lokakuuta 2017

elämän nälkä




Elämän nälkä
hyökkää jalkopäästä
ei voimiaan säästä
minut pystyyn kiskaisee
elämän nälkä
istuu olkapäällä
käskee
 lähde jo täältä
mua etäänpäin 
rohkaisee

- Pave Maijanen



Näinä päivinä katson hellyydellä ja kiireettä tätä kaikkea.
Pieniä arkisia elämisen jälkiä.
Murusia pöydällä,
kirjapinoja,
kynttilänrippeitä,
koirulin pörröttämää peittoa,
rypistyneitä lakanoita,
kahvikupin kaunista raitaa,
tuolilla lepäävää puseroa,
puutarhan maatuvia lehtikasoja,
pisaroitua ikkunapieltä.

Olkoon lokakuu
rohkeuden ja elämisen palon kuukausi.
Maatuvan ja pimeän keskeltä
loistakoon lempeä valo.
Pidetäänhän hyvää huolta itsestämme ja toisistamme.



lauantai 30. syyskuuta 2017

hetkessä kaikki onkin toisin





Jouduin ykskaks sellaiseen sumuun ja tuntemattomalle ulapalle, 
mikä olisi voinut viedä rajan taa. 
Kroppa koittaa pikkuhiljaa toipua ja mieli työstää tapahtunutta.
Päivystystä, sydänvalvontaa, osastoelämää.

Miten hetkessä kaikki voikaan olla toisin.

Tulen muistamaan kiitollisuudella niitä kristallisia kohtaamisia,
joiden varassa minua kannateltiin ja turvattiin.
Olo on kovin pieni ja nöyrä.
Lähimpien rakkaus ja huolenpito on liikuttanut ja lohduttanut syvästi.
Väsyn ja sokin keskellä on virranneet kyynelpurot.
Tahdon uskoa niiden muovaavan nyt uutta uomaansa,
uusia polkuja tulevaan.



sunnuntai 17. syyskuuta 2017

kaihon kaikuja





Hätistän huolia mielestäni, 
en anna niiden tehdä pesäänsä minuun.
Terapoin ja tunnelmoin leipomalla. 
Lennätän siskoselle valoa ja voimahalauksia.
Toivon blogiystävän ilahtuvan kirjeestä.
Kuiskaan kaipaavat terveiset kahvipaahtimon kulmille. 
Muistutan itseäni ikävän merkityksestä,
kertoohan se tärkeimmästä,
rakkaudesta.

Oi tätä syyskaihoa. 



torstai 14. syyskuuta 2017

sumuaamun pehmeyttä




Suuntasin aamuisen labrareissun jälkeen hetkeksi merenrantaan.
Kanttiset ajatukset pehmenivät hiljalleen hengitellessäni
sumuun kietoutunutta levollista maisemaa.
Imin itseeni tuota suloista tyyneyttä ja rauhaa. 
Koululaisryhmän innostuneet hihkaisut melontaelämyksestä
nostattivat hymyä.
Lähtihän se tämäkin päivä taittumaan valoon. 



perjantai 8. syyskuuta 2017

meren sylissä, luonnon hoivassa




Kun sydän kaipaa merta, kannattaa kutsuun vastata ja lähteä.
Huomaat palaavasi uusin oloin, 
meren makoisa suola ja puna poskilla,
hymy huulilla, sydän keventyneenä.
Johonkin horisonttiin ne murheetkin vain haihtuvat, 
kun saa hengitellä itsensä apposen auki,
oivaltaa lohdullisen pienuutensa,
keinua luonnon huikeassa hoivassa.
 Onnenpisaroita tässä ja nyt!



keskiviikko 6. syyskuuta 2017

keskiaikaista menoa




Käväistiin viikonloppuna keskiaikaisessa tunnelmassa.
Tapahtumasta on tullut kaupungissamme jo syksyinen traditio ritariturnajaisineen
ja sääkin hellitteli hyväntuulista väkeä.