sunnuntai 27. syyskuuta 2020

syksyn sylissä



Syyskuu on ollut kaunis.
Siihen on mahtunut kaipuunsa ja kipunsa, kepeytensä ja ilonsa.
Olen tarvinnut useasti syviä, rauhallisia hengityksiä
ja maadoittumista hetkiin.
Luonto on tarjonnut jälleen levollisimmat mindfullnessit.


maanantai 31. elokuuta 2020

helmihippuja




Elokuu pakkaa jo laukkujaan ja kesä on kiertymässä päätökseen.
Meillä on siltä monta hetkien helmeä,
jotka saamme kietoa kallisarvoisiin muistoihin.
Venetsialaisia kruunasi kuluneena viikonloppuna
kuopuksemme yo-juhlat,  joita vietimme poikkeuksellisen pienesti,
mutta sitäkin suloisemmin ja suurin sydämin.

On aika hyvästellä elokuu, hiukan haikeana kuten aina näihin aikoihin. 
Syksynlapsen sydän kuitenkin hyräilee, 
onhan edessä omin aikani.

Valoa, iloa alkavaan syyskuuhun!



maanantai 24. elokuuta 2020

elokuun kasvoilla




Elokuun kasvot ovat olleet pääosin valoisat ja lempeät
monine ihanine ilon ja kiitollisuuden hetkineen,
mutta niillä on viivähtänyt myös murhe ja kaipaus.
Sydäntä on surettanut rakkaamme muistopäivä ja sen nostattamat mietteet,
millaista surupolkua olemme kulkeneet,
miten olemme kipuilleet toipumisessamme
ja mitä kaikkea tähän muutamaan vuoteen elämässä 
onkaan sisältynyt ilman häntä.

Meidän jokaisen arkiseen elämänmenoon on tullut uudenlainen huolenaihio,
huoli sinun, minun, meidän jokaisen turvallisuudesta.
Välillä olen lopen täynnä koronauutisista ja niihin liittyvistä uhkakuvista.
Tämä kummallinen aika piirtää meihin jälkiään 
ja vaikuttaa jokikiseen päiväämme.
On taito elää hetkissä, turvallisuus edellä, enempää emme voi.

Itselläni työsaran elokuinen startti on ollut repaleinen. 
Jouduin jäämään parantelemaan astman pahenemisen ja ylähengitystieoireiden takia. 
Koronatesti oli huojentavasti negatiivinen.
Nyt vain lempeää lepoa ja toipumista.

Terveyttä, luottamusta ja valoa näihin loppukesän ja lähestyvän syksyn
hetkiin ystävät.



torstai 30. heinäkuuta 2020

muistoja maalta




Ainakin kerran kesässä on palattava lapsuusmummolan maisemiiin maalle kameran kera.
Kävellessäni jokirantaa mietin liikuttuneena tarvettani taltioida näitä tuokioita, 
rapistuneita latovanhuksia, pikkuruista saunarötisköä, ajan syömää miljöötä.
Vielä hetken nämä vielä tässä, pian poissa, katoavaa kaikki.
Jotakin eletystä meihin kuitenkin jää - sen kaiken
kirjon pitsinä sydämen kätköihin.


perjantai 24. heinäkuuta 2020

kesäretkillä




Tämän kesän retket ovat olleet pieniä, mutta sitäkin sykähdyttävämpiä.
Mieluisin suunta merelle, sydämet kun vain tuntevat paloa
suolaisten tuulten, tuoksujen, aaltojen luo.