sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

hehkua ja lempeyttä




Näihin päiviin on kiertynyt tuntojen vyyhti.
Maadoittumista ja ystävän ikävää,
kesän hehkua, onnenpisaroita,
kysymysmerkkisiä sanoja,
myötätuntoa,
hiekkaisia varpaita,
innostusta,
lujaa tahtoa,
luonnon kauneimpia taidenäyttelyjä,
intuitiota,
yöllisiä sirkutuksia,
mielipahaa,
aamukajon hauraita alkuja,
paahteisia pisamia,
hattarapilvisiä toiveita,
lempeyttä.



perjantai 15. kesäkuuta 2018

pääomaa




Viime päivinä on pitänyt päästä hengittelemään merta ja maisemia.
On helpottanut kummasti.
Vaikka elämä repiikin nyt vaihteeksi lujemmin
koetan muistaa, että minullahan on kaikki tämä
silmissäni, sylissäni, sydämelläni.
Tällä pääomalla ei ole hintalappua, 
se on koettavissa tässä ja nyt.



maanantai 4. kesäkuuta 2018

olla pelkäämättä ja onnellinen

Tutkailin tässä päivänä menneenä vanhoja vuosikalentereitani
tarkistaakseni erästä unhoon jäänyttä tärkeää merkkipäivää. 
Miten tuollaisesta hetkestä voikaan sukeltaa muistojen aikamatkalle.
Löytää itsensä ykskaks vuosien takaisista tunnelmista ja vaiheista.
Ihmetellä arkista rumbaa, aikatauluja, kaikkia niitä kalenterin sivuilta
lehahtavia purkauksia, puserruksia, kipua, kyyneliä, ilonpisaroita, räiskettä,
elämän paloa, päättymistä, toisenlaisia alkuja.




Vuosien 2010-11 kalenterit mursivat padot.
Se oli aikaa, jolloin isän menetys oli niin tuore,
että suru ja huojennus veistivät minuun viiltojaan vuoron perään.
Se oli aikaa, jolloin luopumisen tuskan yllä lepäsi rakkaus suojaavin siivin
vakuuttaen kivun olevan ohi ja isän ikilevossa.
Se oli aikaa, jolloin sain sanoa,
että vuosien päivystys oli päättynyt.
Se oli aikaa, jolloin valon oli tuikittava aina haudalla
ja askelten kulkua oli siivittävä kyynelin kostutettu polku.
Se oli aikaa, kun tsunami lähestyi ja pyyhki yli.
Vyöry, mikä kumpusi loputtomasta venymisestä,
voimien pingottamisesta,
kivun ja surun säilömisestä.
Se oli aikaa, kun saimme voimaa toisistamme, rakkaudesta
ja saatoimme luottaa, että kaikesta,
 kaikesta huolimatta
selviämme.




Vanhemmasta, vuoden 2008 kalenterista löysin talteen kirjoittamani
koskettavan ajatuksen elokuvasta Evening:

Yritä olla onnellinen.
Yritä olla pelkäämättä koko ajan. 
Koska virheitä ei ole olemassakaan.
Sitä hermoilee ja laulaa silti.

Nämä sanat kulkevat mun sydämensuojassa,
matkaeväänä tänäänkin. 


torstai 31. toukokuuta 2018

halaus lähtijälle




Toukokuun kuorma on ollut painava. 
Kevätlumoon on mahtunut monenmoista haastetta ja henkistä kanttia koettelevaa,
mutta loppulukemana löydän selviytyjien rohkaistuneita katseita, 
varmempia askelia sekä lempeämpää itsestä huolenpitoa. 
Saattelenkin neiti Kevään haikeana lähdölle,
sillä saimme siltä myrskynsilmistä huolimatta paljon.
Minulla on myös vahva luottamus, että tulemme korjaamaan tältä ajalta
vielä hyvinkin arvokasta satoa.
Juuri nyt sydän kipunoi ja läikkyy - miten elämä voikaan olla yhtä aikaa
niin haurasta ja vahvaa.



keskiviikko 30. toukokuuta 2018

kukkivaisten kiivas tahti




Tuomi ehätti ensimmäisenä pikaiseen kukintaansa.
Sitten pelmahti pilvikirsikka, joka on puhaltanut myöskin
hennot kukkansa jo taivaan tuuliin.
Omenankukkaset seurasivat tiiviisti edeltäjiensä vanavedessä
ja sinnittelevät vielä kukassa.
Syreenien ja perennojen tahti on ollut myös kiivas.
Kevään heleä vihreys on jo muuttumassa
enkä ole pysyä vauhdissa mukana.
Kuljin vielä kevätaskelin,
kun kesä tekikin valloituksensa.
Hurjaa!