lauantai 22. marraskuuta 2014

hauraita




 .. lumipilviä, utuja,
säröjä, sointuja,
sanoja, unikuvia,
kosketuksia, hiljaisuuksia.

Olenko menossa vai tulossa.
Jatkuvassa liikkeessä.
Pysähdyksissäkin palan.

Huomaan mieli täyttyy maiseman sijaan murheista.
Pienten reppujen suurista kuormista.
Ei sydämille suljeta ovea. 
Ei työoveakaan vaikka
vapaa kutsuu.

Tänään kuitenkin lepuutellaan.
Haetaan ulkoilman ja vilttisoffan hoivaa.
Annetaan patojen porista.
Heitellään leppeitä löylyjä.
Hurmaannutaan yrttiköökistä
ja ensimmäisistä joulutortuista.
Leffaillaan muihin maailmoihin.
Kulkekoon hetket hellästi.
Hänelle, heille.
Sinulle, minulle.




perjantai 21. marraskuuta 2014

miten tiesitkin




 Marraskuun pimeä.
Poskella käväisi jokin,
silitti.
Miten tiesitkin tuuli
että juuri sitä
tarvitsin.

- Helena Anhava




sunnuntai 9. marraskuuta 2014

talventuntua ja muistamista





On ollut..

juhuun jälkilaineita,
 lumimyrsky,
haperoita öitä,
pakkasia,
palelevia varpaita,
tuhansia timantteja,
pitkiä työvuoroja,
ärtymystä,
sahalaitoja,
aamun hauras lupaus,
 mittaamattomia askelia,
sohjoa,
suklaaköökki,
mielenmaailmojen tarkastelua,
konserttielämys,
raudanlujaa tahtoa,
pelastavaa lakritsiteetä,
halauksia,
isien muistamista.




sunnuntai 2. marraskuuta 2014

onnenhelinää ja kaipuuta




Tähän viikonloppuun on tiivistynyt ilo,
ikävä ja hiljentyminen.
Joutsenet lähtivät lauantaina,
pyhän saattueessa,
ylväinä ja upeina, varmoin siivin.
Esikon kekkereitä helli aurinkosää.
Yllätys onnistui, helisi,
oli naurua, laulua ja suussa sulavia herkkuja.
Haudalla illanpimeässä taivaalle kuiskasin 
kuulumiset ja kaipuuni.
Hänen tähtensä vilkutti 
takaisin.

On, huomisessa on 
toivo.




sunnuntai 26. lokakuuta 2014

neljästä kolmeen




Viikonlopun kehrässä suloista sielunsiskoutta
ja olemisen sietämätöntä keveyttä.
Talvi tuli päiväksi ja suli matkoihinsa.
Syksy jatkaa maaduttamista ja pehmyttää mieliä.
Ihmettelen pyhän kelloja ja jatkan lorvailua.
Huomisen tahti on jälleen toinen.



tiistai 21. lokakuuta 2014

20 vuotta




.. sitten elettiin 
esikkomme lähestyvän syntymän aikoja.
Hartaasti odotettuun laskettuun aikaan, 
tulevan isän syntymäpäivään oli viikon matka.
Tasan 20 vuotta sitten oli myös
maistraatti,
rakastavaiset,
sydänystävät todistajina,
skoolaukset vihkiautossa,
kaffilan koruton juhlahetki.
Onnesta säihkyvät vastavihityt.

Tänä iltana 
sain hurmaavan neilikkakimpun.
Karhean halauksen.
Kiitos matkasta, 
mutkistakin Rakas.
Tahdosta ja tähdistä.
Kuljetaanhan käsikkäin.



lauantai 18. lokakuuta 2014

sydämenkantaja




Liekö meikäläisen moody hieman melankolinen, 
tämä syksy kun pakkaa väsyttämään ja viemään voimia.
Työrintama on pakottanut pohtimaan 
 auttajuuden rajoja, venymistä, välittämistä,
iloa, onnistumista, riittämistä.
Huomaan kierrän katsetta myös nurjalle puolelle,
toisiin maisemiin ja mahdollisuuksiin.

Taidan kompuroida myös keski-iän kivikkoja,
kun niin kyseenalaistan ja kaipaan,
kritisoin ja kirkastan.
Huudatan perustarpeita;
riittävää unta, kunnon muonaa,
lepoa, läheisyyttä, hyväksyntää,
 mielekästä menoa, 
rakkautta.
Ja villasukkia;)

Tänään saimme seurata joutsenperhettä
ja ensimmäisten lumihiutaleiden leijailua.
Voi veljet, aivan helmihetkiä.