tiistai 16. joulukuuta 2014

postityttö, laululintu, tautipaha




Tänäkin aamuna postityttö heräsi 
ennen kukonlaulua matkoihinsa.
On lajitellut kenties sinunkin jouluterveisesi.
Palailee postinumerot päässään,
jouluisin silmin, hymyävin huulin.
Kuopus taas kulkee konsertista toiseen,
hyräilee joulusikermiä ja jännää koe-esiintymistä.
Meikätytön jännäykset on nollattu tautipahan selätykseen.
Väsy sumentaa ajatuksenjuoksua ja askelia. 
Aamut lipuvat, illat kietovat keinuunsa.
Vaan joulu tulee vähemmälläkin. 
Nyt ei parane hösätä, ei murehtia.
Kynttilöitä poltellen, 
siitä se tunnelma lähtee.



perjantai 12. joulukuuta 2014

kunpa voisin taikoa valkeuden



Viime päivät on vihmonut vettä, vettä, vettä.
Maisema on synkkääkin synkempi,
kaukana jouluisesta.


Taivaanrannalta on myrskynnyt,
lumihiutaleista ei tietoakaan.


Nuorisokin haikailee valkeuden perään. 


Laula siinä nyt sitten valkeaa joulua
kun maa on mustaakin mustempi.


Mieltä taittaa flunssakurimuskin. 
Vaan nurinat nurkkaan,
kilistys glögillä ja takaisin
villaviltin hoiviin.

Kuvatunnelmat ovat Vapriikin
Rudolf Koivu-näyttelystä,
mikä lumosi tämän
maman menneellä maailmallaan.

Lempeitä viikonlopun hetkiä!



lauantai 6. joulukuuta 2014

6.12




Hyvää Itsenäisyyspäivän iltaa ystävät.
Perinteistä menoa täällä.
Piparipaja ja linnan juhlat.
Muistamista, yhdessäoloa ja kynttilöintiä.
Välittäkäämme toisistamme!




keskiviikko 3. joulukuuta 2014

katsoimme kattojen yltä




Vietettiin viikonloppu
toisissa sfääreissä,
kaupungin sykkeessä,
kirjaimellisesti päät pilvissä;)
Vapriikki veti takaisin maan pinnalle,
lumosi toisin.
Että kannattiko lähteä?
Peilistä nyökyttelee hymyhuuli,
keventynein sydämin.
Kyl maar kannatti!
Tämä tyttö tulee karkaamaan
toistekin.



perjantai 28. marraskuuta 2014

adventtipolulla



Lähestyvä joulu on hipaissut väsynyttä mieltä,


vilkuttanut lämpöä ja valoa.


Viikonlopuksi 
vaihdamme maisemia
pienen karkuretken verran:)
Kaunista ensimmäistä adventtia!


lauantai 22. marraskuuta 2014

hauraita




 .. lumipilviä, utuja,
säröjä, sointuja,
sanoja, unikuvia,
kosketuksia, hiljaisuuksia.

Olenko menossa vai tulossa.
Jatkuvassa liikkeessä.
Pysähdyksissäkin palan.

Huomaan mieli täyttyy maiseman sijaan murheista.
Pienten reppujen suurista kuormista.
Ei sydämille suljeta ovea. 
Ei työoveakaan vaikka
vapaa kutsuu.

Tänään kuitenkin lepuutellaan.
Haetaan ulkoilman ja vilttisoffan hoivaa.
Annetaan patojen porista.
Heitellään leppeitä löylyjä.
Hurmaannutaan yrttiköökistä
ja ensimmäisistä joulutortuista.
Leffaillaan muihin maailmoihin.
Kulkekoon hetket hellästi.
Hänelle, heille.
Sinulle, minulle.




perjantai 21. marraskuuta 2014

miten tiesitkin




 Marraskuun pimeä.
Poskella käväisi jokin,
silitti.
Miten tiesitkin tuuli
että juuri sitä
tarvitsin.

- Helena Anhava