keskiviikko 3. heinäkuuta 2019

pionien aikaan




Olen pakahtua kesän kauneuteen.
Harras odotus pionien kukinnasta on vihdoin ohi,
kaunottaret kukkivat nyt kaikellaan,
hurmaavina, lumoavina. 

On kuljettu lapsuusmaisemissani,
maalla kyläjuhlilla, tutun joen solinassa.
Katsoin haikeana rapistuvia rakennuksia, 
kasvojen uurteita, eilisiä tarinoita.
Ehkä eniten kosketti vuosikymmenten kaiku,
  muistojen pilkahdukset.

Vuorokaudet keikkukoon huolettomasti päälaellaan.
 Täällä nautitaan kesän matkasta,
yöttömistä öistä, hitaista, lempeistä aamuista,
päivien lipumisesta,
hetkistä.


sunnuntai 30. kesäkuuta 2019

hellästi vilkutan




Tämän illan retki rakkaimmille merihoodeille 
ei olisi voinut sykähdyttävimmin päättää
kesäkuun kulkua.
Onneksi suvea on vielä paljon jäljellä.
Lomanikin jatkuu ruhtinaallisesti elokuun puolelle.

Hellästi vilkutan kesäkuun lähdölle, 
murheineen, iloineen, kaikkineen.


perjantai 28. kesäkuuta 2019

luonnossa




On fillaroitu ja kuljettu luonnossa.
Oltu hiljaa,
 pysähdelty, ihmetelty, ihasteltu, 
unohduttu, 
katseltu, kuunneltu,
hymyilty 
silmistä silmiin.



lauantai 22. kesäkuuta 2019

mittumaarin mietteitä




Vaikka meillä olisi kuinka harras toive, että saisimme kaikesta kipeästä
suojan pyhien päälle, eipä meillä sellaista mahtia saati taikaa ole.
Tähän mittumaariin on sävyttynyt elämän arvaamattomuuden kosketus.
Jälleen kerran meitä muistutetaan tarttumaan hetkiin.
Olen lennättänyt monta pientä rukousta yläilmoihin,
lempeitä, parantavia ajatuksia operoidulle ja voimia rakkailleen.
Selatessani  muutama päivä sitten somea, itki eräs kehnoja pyykkipoikia,
tosin melkoisella itseironialla ryyditettynä.
Hetki oli absurdi, sillä tovi aiemmin olin saanut kuulla pysäyttävän uutisen,
että eräs tuttavapiiristämme oli sairastunut syöpään.
Väheksymättä kenenkään arkista vastoinkäymistä,
on elämän hetkillä ja murheilla varmastikin jokaiselle mittansa.
Kunpa murheet pysyisivätkin isommilta osin pyykkipoikien kokoisina, 
ja varjeleva siunaus lepäisi suojanamme varsinkin niinä kaikkein vaikeimpina hetkinä. 

Voimia ja valoa kaikille vaikeuksien ja varjojen kanssa
kamppaileville näihin suven hetkiin.
Toivottavasti keskikesän kauneus tuo edes ripauksen lohtua ja iloa.

Mittumaarin jatkoa ystävät,
ollaan ihmisiksi ja muistetaan rakkaitamme.



tiistai 11. kesäkuuta 2019

kevyttä




Kulkeminen oli ollut kevyttä,
sillä selkäreppu oli melkein tyhjä eikä hänellä ollut huolta mistään.
Hän oli tyytyväinen metsään ja ilmaan ja itseensä.
Huominen ja eilinen olivat yhtä kaukana, mutta juuri tällä hetkellä aurinko
helotti koivujen välissä kirkkaan punaisena
ja ilma oli vilpoinen ja leuto.

- Tove Jansson: Näkymätön lapsi