lauantai 31. elokuuta 2019

kesän viimeinen henkäys




Elokuun pimeinä iltoina
puiden suhinassa
kesän viimeinen henkäys,
haikean suloinen
ja syksyyn katoava.
- Kuiskaus menneestä kesästä

- Maria Ahlstedt



lauantai 24. elokuuta 2019

elokuun askelissa




Näihin viikkoihin on mahtunut valtavasti kaikkea.
Arkiruotu on maadoittanut jo tukevasti ruotuunsa.
Työsaralla virtaa kuitenkin innostus ja mielekkyys, mikä antaa hyvää virettä.
Omasta jaksamisesta on tosin pidettävä hyvää huolta, muutoin uupuu.
Kotopesäsen kulkijoilla on myös monenkirjavia mietteitä,
elämä puhuttelee ja saa tutkailemaan syksyn karttoja sekä tekemään suunnitelmia.
Elokuu tuoksuaa, pursuaa sadonkorjuun runsautta 
ja maalaa maailmaa murretuksi.
Väsymyksen vastavoimana on kuljettu metsäpoluilla ja merenrannoilla.
On saatu sateita, suloisia sametti-iltoja ja pehmeän sinisen hämäriä hetkiä.
Jokin selittämätön haikeus tämän kauneuden keskellä kuitenkin 
leijaa kuten aina näihin aikoihin.
Kesä jättää hyvästejään. 



keskiviikko 31. heinäkuuta 2019

tässä kesässä




Tässä kesässä..

- on ollut hitaita, pysähtyneitä päiviä, joiden rauhaa ja lepoa on vaalittu
- on ollut myös vauhtia ja pyörteitä, ristiaallokkoa
- on kuljettu ja katseltu, oltu ja unohduttu
- on ollut valtavasti sydämen täyttävää iloa ja kauneutta
- on ollut myös tummempia sävyjä, murhetta ja huolta
- on puhkuttu hellettä, hikeä, hyttysiä, haavereita, hellyyttä, huumoria
- on tavattu rakkaita, oltu yksin, yhdessä, omillaan
- on herkuteltu mansikoilla ja salaateilla
- on lumouduttu luonnosta ja rakkaista rannoista
- on taiteiltu, mietitty maailmoja, meitä
- on kipunoitu, silitelty, sylitelty, oltu hukassa, turvassa, toisillemme
- on helissyt kiitollisuus

Kuiskaan kiitoksen heinäkuulle,
 saimme siltä paljon.



tiistai 30. heinäkuuta 2019

ja katso, siellä ne jälleen ovat




On ollut ilo seurata tämän joutsenperheen eloa tänä kesänä.
Hurmaava pesue on vienyt meidän
sydämet kokonaan.


maanantai 29. heinäkuuta 2019

pienet suurimpina




Eräänä kesäpäivänä löysimme itsemme maalaismaisemista
ja ihanan idyllisestä kaffilasta. 
Jotenkin tuo rouhea, nostalginen miljöö jäi mieleeni
yhdessä lämpimien silmien ja hyvän mielen kera.
Jälleen kerran sain vahvistuksen, miten pienistä hetkistä voikin kasvaa
merkitykseltään suuria ja arvokkaita,
jäljen jättäviä.