torstai 31. joulukuuta 2020

jouluun ja vuoden päätökseen




Pidin päätökseni arjen vauhtiviikkojen pimeimpinä hetkinä,
että tunnelmoisin ajan kanssa jouluun kulkemista.
Niin teinkin, ja sain ihanaa komppausapua jälkikasvulta,
sillä meillä soi joululaulut tiuhaan jo marrasaikaan.
Moniin jouluihimme on liittynyt murhetta ja surua,
joten tältä joululta toivoin ennen kaikkea iloa, rauhaa ja lempeyttä.
Tätä joulumme on myös ollut - on nautittu kiireettömistä pyjamapäivistä, 
herkuteltu, pelailtu, leffailtu ja ulkoiltu oman perheen kesken.
Tämä poikkeusajan koronajoulu oli hiljaisuudessaan meille
tavanomainen ja hartaasti toivottu.

Tänä iltana, uudenvuodenaattona hyvästellessämme päätökseen kiertyvää vuottamme
 mietin kuluneita kuukausia varsin kirjavin tunnoin. 
Päällimmäiseksi nousee kiitollisuus siitä, että olemme selvinneet,
meillä on toisemme ja kaikki se rakkaus, mikä kannattelee, tukee ja luo toivoa.
Se on arvokkainta.

Kiitos sinulle ystävä, joka olet vieraillut yhä täällä vaikka postaustahtini onkin hiljentynyt.
Syksyn aikana havahduin siihen, että  blogitaivaltani on 
kertynyt jo kymmenen vuoden ajalta.
Niin monet hetket on tullut tänne taltioitua ja vaikka matkan varrella
olenkin joskus kyseenalaistanut jatkamista, enpä ole hennonnut tyystin lopetella.
Aika näyttää, miten pitkälle lehmuskujan polku vielä kulkee.

Toivon sydämestäni meille kaikille terveyttä 
ja valoisaa uutta vuotta 2021♥



miten kulki marras?

 


Maatuva marraskuu oli monella tavalla kaunis.
Esikon ja minun kuumme - erityinen, rakas, mystinen, monikerroksinen.
Mietin maailmoja, arkea, merkityksiä, jaksamista, koronaa.
Kamppailin aikataulujen, kiireen, taakkojen kanssa.
Nukuin liian vähän, valvoin liikaa.
Ikävöin isää, mennyttä, muistoja.
Iloitsin rohkeudestani ja uusista poluista.

 

lauantai 31. lokakuuta 2020

lohtua lokakuulta


Luonto, kaikki tämä kauneus ja ihanuus.
Valontuojana, voimanantajana, ilonjakajana.
Kiitos, oi kiitos lokakuu.


sunnuntai 27. syyskuuta 2020

syksyn sylissä



Syyskuu on ollut kaunis.
Siihen on mahtunut kaipuunsa ja kipunsa, kepeytensä ja ilonsa.
Olen tarvinnut useasti syviä, rauhallisia hengityksiä
ja maadoittumista hetkiin.
Luonto on tarjonnut jälleen levollisimmat mindfullnessit.


maanantai 31. elokuuta 2020

helmihippuja




Elokuu pakkaa jo laukkujaan ja kesä on kiertymässä päätökseen.
Meillä on siltä monta hetkien helmeä,
jotka saamme kietoa kallisarvoisiin muistoihin.
Venetsialaisia kruunasi kuluneena viikonloppuna
kuopuksemme yo-juhlat,  joita vietimme poikkeuksellisen pienesti,
mutta sitäkin suloisemmin ja suurin sydämin.

On aika hyvästellä elokuu, hiukan haikeana kuten aina näihin aikoihin. 
Syksynlapsen sydän kuitenkin hyräilee, 
onhan edessä omin aikani.

Valoa, iloa alkavaan syyskuuhun!