keskiviikko 31. elokuuta 2016

järjetöntä




Nuorenmiehen pizzanhakureissu päättyy hakatuksi tulemiseen,
tajuttomuuteen, päähän potkimiseen ja ryöstöön. 
Vammat niin vakavat, että edessä ilmeisesti leikkaus.
Näkö säästyy, mutta silmänpohjassa murtuma.
Aika näyttää, jääkö pysyviä vaurioita. 
Rehti ja reilu, toisista huolta pitävä kunnon kaveri, 
jolle vihoviimeksi sallisi
minkäänmoista uhkaa saati väkivallan uhriksi joutumista.

Hän kulki rauhassa asioillaan hakien kämpille syötävää.
Hänen kimppuunsa hyökättiin yllättäen takaapäin lyömällä päähän
 ja kaaduttuaan pahoinpideltiin potkimalla.

Ja miksi moinen järjetön ja järkyttävä väkivallan teko?
Mitä häneltä vietiin?
PIZZA.

Voitteko kuvitella?
Minä en voi, en vain käsitä. 
Pää lyö tyhjää ja sydän itkee
raivoa ja surua.



sunnuntai 21. elokuuta 2016

elämän ekaluokalla




Arki tarraa pyhäänkin, pitää kiinni, nipistelee ja roikkuu olkapäällä.
Vastuuta, roppakaupalla järjesteltävää, hoidettavaa, huolta. 
Jokin kaiho kiertyy syvältä ja saa katseen välillä vetiseksi.
Elämän ekaluokallahan tässä taas kerran ollaan,
lohdutan  ja tyynnytän hiljaa itseäni. 
Tiedän ja luotan, kyllä tämä tästä.
Tulta päin. 



torstai 11. elokuuta 2016

sinuun minä jään




Pesäsessä on pyörrettä ja syksyisiä sävyjä. 
Maailmanmatkaaja osaa levittäytymisen boheemin taidon.
Osa matkalaukuistaan on yhä purkuvaiheessa, kun uutta kierrosta
saisi jo pakata yliopistoeloa varten. 
Kuopus potee lähtötutinaa uuteen opinahjoonsa ja
kipuilee kesävapauden kaikkoamista.
Rakas taas palasi kertomaan Uppsalan ihmeistä.
Meikätyttö kokoaa syksyn karttaa ja pitelee yhä
kesän helmoista kiinni.


sunnuntai 7. elokuuta 2016

kesän taituttua elokuulle




Heinäkuun lähtö kuristi kurkkua ja nostatti haikua.
Meikä hyppäsi ensimmäisenä arjen ruotuun, 
 muut leijaavat vielä tovin lomavapaudessa. 
Elokuu tuntuu kuitenkin lempeältä ja sametti-illoissa on taikaa.
Kyllähän tämä tästä, loman jälkeenkin on elämää;)
 Uusien alkujen ajassa on aina jotakin kutkuttavaa.