tiistai 29. joulukuuta 2015

on helissyt




Enimmillään koolla neljätoista toisilleen
rakasta sekä koirahurmuri.
Heliseviä hetkiä.
Hiljaisuutta ja
kuuhun katsomista.
Joulu jakoi suloisuutta.



torstai 24. joulukuuta 2015

joulurauhaa




On aika hiljentyä joulunviettoon.




 Toivon jouluusi kaikkea hyvää ja hellää. 
Onnenoloa ja lokoisia hetkiä!



torstai 17. joulukuuta 2015

me odotamme jo




Sisua, sitoutumista, venymistä.
Sinisiä hetkiä.
Timanttipolkuja aamupimeässä.
Liian lyhyitä yöunia. 
Muistilistoja, unohduksia. 
Ylikierroksia, äreyttä, heltymystä.
Pehmeänpiskuisen kirsun tuhinaa kyljessä.
Klementiinihurmaa ja mausteista glögiä.
Keskeneräistä.
Kynttilöitä, kynttilöitä.
Karuja kulmia.
Kränkkää ja köhää.
Suruviesti muistuttamassa kaiken katoavuudesta.
Onneksi myös iloa.
Tähtisilmiä.
Päivien laskemista maailmojen välillä.
 Jälleennäkemisen odotusta. 

Hän on matkalla kotiin!



lauantai 5. joulukuuta 2015

kaksi toivetta




Työsaralla on ollut monin tavoin paineista
ja keho on kertonut huilaamisen tarpeesta.
Odotinkin viikonlopun vapautta hartaasti, kroppaa kivistäen.
Joulukuun tulo vei yhä muistoihin.
Isän haudalla on palanut monta kynttilää
ja tyttären kuiskaus on kiirinyt tähtiin.
Maailma muuttui eilen lumivalkeaksi idylliksi
ja kruunasi pikkujoulujuhlijoiden humun.
Tänään valkeus on jo sulanut kovaa kyytiä 
ja taivas vihmonut vettä.
Puuhastelin tässä iltasella keittiössä
tehden perinteisen piparitaikinan huomista varten.
Mietin itsenäisyyspäiväämme, kun mieleeni palasi
kuopuksen muutaman päivän takaiset, sydäntä kieputtaneet
ja hiljaiseksi saaneet sanat joululahjatoiveistaan:
"Tahtoisin kaksi asiaa,
maailmanrauhan ja värikynät."
Vain kaksi toivetta, 
kunpa voisinkin toteuttaa molemmat. 

Hyvää itsenäisyyspäivää ystävät. 




sunnuntai 29. marraskuuta 2015

adventtiaikaan




Välillä vauhdin hiljentäminen on tärkeintä.
Ehättää sellaistakin, mikä kiireessä jäisi kokematta.
Lumivalkeus on tiessään, kohta marraskuukin.
Se saa haikeaksi, mutta iloitsen samalla
tavattomasti joulukuun tulosta.
Pesästä sulostuttavat ensimmäiset tähtöset.
Tänä iltana keittiössä
inkiväärin, kanelin, kardemumman,
neilikan ja muskottipähkinän hurma.
Oi!



sunnuntai 22. marraskuuta 2015

pimeästä valkeaan




On ollut syvää hiljaisuutta.
Niin synkkiä ajatuksia, ettei niihin ole ulottunut valo.
Niin raskaita mietteitä, 
ettei niitä ole jaksanut kuin hetken kerrallaan.

Kaikesta huolimatta 
on uskottava hyvään.
Yliopistopäivät valoivat virkistystä
ja nostattivat hymyä.
Mieltä on hoidettava hellästi,
kuin ystävää.
Itselleen on annettava aikaa.
Ja tiedänhän senkin,
joskus on riittämiin pelkästään syvään hengittely.

Pimeän keskelle leijasi yllättäen valkeus.
Olen ihmetellyt ja ihastellut.
Tuoksutellut talven tuloa.

Jossakin soi joulukello.




sunnuntai 8. marraskuuta 2015

marraslapsen kiertoradalla




Marrasmieli pulppuaa monenkirjavia aatoksia.
Se vaeltaa tuntureina ja puroina
muistojen pitsissä, esikon syntymässä 
ja ihmeellisissä vuosissa,
jotka kasvattivat vanhemmuuteen.
Se hypähtelee ilosta ja haikeudesta,
irtipäästämisestä ja ikävästä.
Se kurottaa Englantiin,
ilahtuu korteista ja viesteistä,
hymyistä ja halauksista.
Se puhaltaa rohkeutta purjeisiin
ja toivottaa rakkaille sankareille
onnea ja varjelusta.
Se ihmettelee pimeää,
maatuvaa maailmaa,
kammoaa kiirettä, kaksinaamaisuutta
 ja kulutushypetystä.
Se lohduttaa ja silittää pelkoja pois.
Se kuiskuttaa jo joululle,
tähyää tähtiä
ja hamuaa suklaata.
Se on innokas ja rättiväsy,
syttyvä ja sanoissaan sekoileva.
Se janoaa suolanpärskeistä merta,
saunomista, melankolisia melodioita.
Se käpertyy villoihin
ja toivoo hetkistä helliä.

Tänään isäikävä.
Juhlitaan ja muistetaan rakkaitamme. 



sunnuntai 25. lokakuuta 2015

sydämessä ja silityksen päässä




Tänään tahdon ..

nauttia syksyn sateisesta tunnelmasta,
iloa rakkaalle esikolle Cambridgen valloitukseen,
kotostella ja saunoa rauhassa,
valaa valoa ja turvaisia askelia,
lämpöä, kynttilöitä ja villavia,
kuulla kuopuksen soitantaa,
muistaa metsäkauriit,
kietoa syliin ja lohduttaa,
poimia kauneimmat ruskalehdet,
muusia ja lihapullia,
lennähtää leffamaailmoihin.

Helliä hetkiä ystävät.




perjantai 23. lokakuuta 2015

polku pitkin meren rantaa




 Kun on kuormaa, on löydettävä siipiinsä ilmaa.
Luotettava tuuliin ja annettava mennä.
Katsottava lähelle ja kauas, kuulosteltava
rauhassa, hengiteltävä syvään ja hitaasti.
Yhtäkkiä kaikki on tässä.