tästä vuodesta tulevaan

Menneeseen mahtuu kokonainen elämä.

Paljon rakasta, hyvää ja kantavaa,

mutta myös mustanpuhuvaa murhetta.

Käyty kipunointi on kasvattanut ja avannut silmiä.

Kenties kohtaamani raadollisuus on sattunut syvimmin,

mutta se on saanut luottamaan entistä lujemmin itseeni

ja vaalimaan oman elämäni rajoja ja mahdollisuuksia.

Sinulle
ystäväni lämmin kiitos, 

että olet siellä, ja ilahdutat luonani täällä.

Toivon tulevaan onnentähtiä ja varjelusta.
♥♥♥

ollaan vaan

Valkeus meni menojaan. 

Maa puhelee tummia ja kietoo kulkijat pimeyteensä.

Näissä päivissä on aikaa leijailla, kuunnella tätä

 ja pitää halutessaan ovensa säpissä.

Tehdä mitä huvittaa ja ottaa välillä vaikka unoset.

Antaa päivän lipua yöhön 

ja yön päivään.

joulu on luonamme

Viime päivinä olen..

- lohduttanut surevaa sydäntä

- valanut uskoa huomisen valoon

- kulkenut koiralenkit liukuesteissä

- ravistanut arjen olkapäiltäni

- kutsunut joulun pesäseen ja sydämiin

- nähnyt peilistä väsyneet kasvot

- katsonut kirkkaisiin tähtisilmiin

 -läikkynyt liikutuksesta jouluruuhkassa

- riemuinnut taivaan lennättämästä lumivalkeasta

- tuntenut olevani rakastettu

Nyt on aika hiljentyä.

Siunattua, rauhaisaa joulua♥

oi upeutta

On ollut
myrskynräiskettä, sadetta, räntää ja valkeaa puhuria.

Huokauksia, helinää ja hiljaisuutta.
Sykkiviä sydämiä.

Ylitse kaiken he.

Minussa soi yhä.

joulun matka lähenee

Viikonlopun pikkujoulutunnelmointi roihautti riemua.

Vaikka arki on vielä työläs, joulun matka lähenee.

Katson ja kuuntelen. 

Annan hälyn mennä, hiljaisuuden tulla. 

Vaikka aivan pienenä. 

Hetken helmenä.

itsenäisyyden vuodet

Itsenäisyytemme vei  monilta rakkaan.

Puolison, isän, veljen, lapsen.

Pakotti kohtaamaan kärsimystä ja pelkoa.

Vaati uhrauksia ja suunnatonta sitkeyttä.

Rohkeutta ja riuskoja käsiä.

Jätti sukupolvien surut.

Tämä päivä 

saa kuiskaamaan hiljaista kiitosta.

Muistamaan hyvyyden, vapauden ja varjelemaan rauhaa.

Illalla akkunallamme palaa kynttilät.

Hyvää itsenäisyyspäivää.

kuiskauksen päässä, tähdissä, sydämissä

Olen hengittänyt tätä päivää hetki hetkeltä.

kalenteri kääntyi joulukuulle

Tämä on ollut oikea herkkujen viikonloppu.

Upea pikkujoulumenyy ja adventin makoisa lihapata.

Jouluiset suklaat, höyryävät glögit ja täyteläiset teet.
Vaikka luonto on helmeillyt enimmäkseen harmaana,
on se puhutellut syvältä, sielua myöden.

Pyhän puhuri huutelee nyt pesäsen hormissa,

saa sytyttämään kynttilöitä, houkuttaa

soffan syliin ja viltin lämpöön.

Suloista adventti-iltaa ystävät♥

marraskaamos väistyi

Menneen viikon tempo oli armoton, samoin pimeä.

Iltoja enemmän töissä kuin kotona.

Enemmän huolta, kireyttä, hajamielisyyttä.

Kesken jääneitä lauseita, jäähtyneitä teekupposia,

huokauksiin hapertuneita ajatuksia.

Kuulostelin marrasyön matkaa,

koirantassuja, yksinäistä sydäntä, lumen narskuntaa.

Kannustin lähtemään ennen kuin on myöhäistä.

Halasin sydämestäni  ja toivotin voimia.

Sytyin pikkuihmisten joulunodotuksesta.

Ryöpsähdin kivun kyyneliin.

Kokkasin ja raivasin pyykkivuoria.

Hoivasin toipilasta.

Iloitsin pitkästä aikaa koiralenkistä sydänystävän kanssa.

Huomasin, miten kipeää tekevätkään

sanomattomat sanat, kadotetut tunteet.

Tänään, kuin lohtuna, marrasvalo.

Tiedän se kantaa huomiseen,

ja joulun askeliin.

Valoisaa viikkoa ystäväni, voi hyvin♥

eilisen huntu

Muistoja kuljetan,

eilisen huntua hiuksissani.

Vanhan polven poluilla

monta mutkaa ja vaaramaa.

Kiviset pellot, hyytävät hallat.

Sisukkaat versot ja valoon taittuvat toimet.

Mieleeni piirrän katoavaa maisemaa,
porstuanpieltä, piirongin pitsiä.

Niin pieni askeleeni mummoni mailla.

Huurtuvat ripset haudalla.

pimeys ja valo

Niin pitkä hiljaisuus

että metsän reuna alkaa puhua

yölauseita sisälle taloon

Niin pitkä pimeys

että sanat syttyvät hehkuun

ja valaisevat kahdet kasvot

Niin pitkä kaipaus

että vierellä hengittää eräs

joka lämpimällä kädellä koskettaa

Niin pitkä uni

että läpi yön he katsovat

toisiaan avoimin silmin

- Tero Liukkonen

kuiskaan tuuleen

Parantelua, lepuutusta, naurua, laulua,

 kaipuuta, kokkailua, konsertointia.

Kaikkea tätä ja paljon muuta viikonlopussamme.

Olisin niin pitänyt ruskan, mutta lehdet ovat jo varisseet.

Tiedän toki, on lähdettävä, jotta voi jälleen palata.

Joskus irtipäästäminen on vain kovin vaikeaa.

Onnellista Isänpäivää♥

aivan hiljaa

Pesäsessä huilaa tällä erää harvinaisen hiljainen emonen.

Flunssa vei äänen ja keikautti arjen juoksuilta sairaspetiin.

Kuuntelen sateista marraspimeää
ja annan sen levätä minussa.

Huomaan tarvitsemme toisiamme.

Lämmin ajatus luoksesi ystäväni. Pidäthän itsesi lämpimänä!

.. ja paluu

Maisemanvaihdon parhainta antia taisi olla jälleen kerran

uudelta kulmalta katsominen asioihin, asenteisiin, arkeen, ihmisiin.

pyrähdys

Helsingin kattojen yllä tuiversi hyisesti,

odotettu jäähyväiskeikka sykähdytti,

halusin unohtua Katajanokan sumuisille kaduille.

Tavattiin rakkaita, käveltiin jalkamme kipeiksi,

kilistettiin vuosille ja elämälle.

Jaoin Hellan sellin ja mietin aikaansa vankeudessa.

Tunnit juoksivat ja jäivät kesken.