Helsingin kattojen yllä tuiversi hyisesti,
odotettu jäähyväiskeikka sykähdytti,
halusin unohtua Katajanokan sumuisille kaduille.
Tavattiin rakkaita, käveltiin jalkamme kipeiksi,
kilistettiin vuosille ja elämälle.
Jaoin Hellan sellin ja mietin aikaansa vankeudessa.
Tunnit juoksivat ja jäivät kesken.
Olet käynyt minun vanhoilla kotinurkilla:) Tuossa rannassa vedin aina juoksulenkkini viimeistä puolta kilometriä.
VastaaPoistaOi että, hieno lenkkimaasto;)
PoistaHuomaan tulin miettineeksi, miten aina onperin kotoisa olo, kun meri on liki -siihen on niin kasvanut kiinni.
Mukavia tuollaiset pyrähdykset!
VastaaPoistaVoi kyllä, tällaisia irtiottoja pitäis tehdä säännöllisesti, aina silloin tällöin.
PoistaNoilla kulmilla kävelin paljon viime talvena. Asuin vuoden Pohjoisrannassa.
VastaaPoistaSiis tuttuja kulmia sinulle! Sinulla on ollut kauniita kävelyreittejä:)
Poista