tiistai 8. lokakuuta 2013

on pidellyt hellästi




Lokakuu on silittänyt poskea
 ja auttanut katsomaan uusin silmin.
Läpi kivun ja kaipuun,
levon ja liekkien.
Läpi ruskamaiseman
ja  sysimustan tähtitaivaan.
Läpi tekemisen pakon
ja usvaisen, apean aamun.

Se kannustaa kulkemaan hitaammin.
Kuulostelemaan sisintä ja
hengittämään hetkiä.
Joka hetkeä.


***

Kiitos ystävät saamistani haasteista, 
palailen niihin ajan kanssa. 

Lempeää viikkoa, pidetäänhän huolta toisistamme.



22 kommenttia:

  1. Huokaan täällä hiljaa. Nämä kuvat, sinun sanat, oi että. Tuo "läpi tekemisen pakon ja usvaisen, apean aamun", kylläpä se tuntui syvällä. kiitos. Voi hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sua suloista, kiitos. Syvällä on tuntunut täälläkin, välillä valon kera, välillä taas tummanpuhuvasti.
      Ihanaa, kun nyt saa hengitellä viikonlopun vapautta. Voi hyvin sinäkin siellä♥

      Poista
  2. Tämä oli Hannah niin kaunista, niin kaunista!!♥ KIITOS, ihanainen!

    Pidä huoli itsestäsi, siunausta sinun loppuviikkoosi!♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, jos ilahdutti! Sanasi niin kauniit, että saivat sydämeni sykkyrälle. Kaikkea hyvää ja hellää myös sinulle ja rakkaillesi viikonloppuunne♥

      Poista
  3. Ihania kuvia ja sanoja. Tuntuu hyvältä hiljentyä näihin kauniisiin tunnelmiin. Kiitos sinulle ja ihanaa loppuviikkoa ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä. Suloista, kun kuvani ja sanani herättävät vastakaikua. Ihanaista viikonlopun jatkoa sinullekin Ansku♥

      Poista
  4. Lempeitä sanoja, kauniita kuvia... sinun blogi on pehmeä ja ihana kuin untuvatyyny. Kiitos!!! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, noin kauniita sanoja lennätit luokseni, häkellytit ja ilahdutit kovin - kiitos. Voi hyvin Muuttolintu♥

      Poista
  5. Upeita kuvia ja viisaita sanoja

    VastaaPoista
  6. Voi miten upea tuo koivukuja. Juuri tuollainen kuja on kaikissa minun kuvitelmissani. Ja sitä pitkin kuljetaan juuri tuollaiseen taloon kuin ylimmässä kuvassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuollainen koivukuja on minunkin mielikuvissani, ja sellainen vie minut myös lapsuuden maalaismaisemiin. Mieluusti toivoisin tuon koivukujan vievän myös tuohon taloon - haltioiduin sen rosoisesta, ajan syömästä kauneudesta.

      Poista
  7. Tuo koivukuja, upea tosiaan.

    Hevosen harja niin säntillisen rytmikäs, melkein geometrinen.

    VastaaPoista
  8. Minunkin katseeni jäi hevosen harjaan, kun sitä kuvasin. Sympaattisia nuo vuonohevoset. Niiden harja on tavattu leikata noin viikinkiajoista lähtien - näin valaisi hevosista intoutunut kuopuksemme:)

    VastaaPoista
  9. Ihania kuvia! Etenkin tuo koivukuja, jota just nyt haluaisin ratsastaa. Minä muuten ratsastan käyttämättä hevoesellani kuolaimia...

    Hukutetaan apeus hengittämällä tähtipölyä! Kaikkea kaunista sinulle, Valonkantaja♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi että, vasta nyt huomasin tämän ihanaakin ihanamman viestisi!
      Voin nähdä sinut sieluni silmin ratsastamassa Lumikuningatar, tähtipölyssä, valon keskellä! Lennätän luoksesi lämpöisiä ajatuksia, voi hyvin♥

      Poista
  10. Oi, mikä ihana koivujen syli!
    Sumun keskelle valon säteitä!
    Voimaannuttavia levon hetkiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin kiitos, toivotuksesi tulevat tarpeeseen. Vielä kipuilua selän kanssa, huoh. Kipua on kyllä syytä kuunnella, ja antaa aikaa toipumiselle.
      Sinulle lennätän täältä lempeitä ajatuksia, voi hyvin♥

      Poista