perjantai 30. kesäkuuta 2017

merikartoilla




Merentytär, jonka silmissä loistaa smaragdinvihreä 
ja askelissa leijaa metsänkeijuus käväisi kotopesäsessä.
Käytiin rakkailla mestoilla ja meren äärellä.
Muisteltiin mennyttä. 
Olin pakahtua muistoihin.
Niin paljon hellää ja hyvää,
mutta myös mustanpuhuvaa.
Kun menettää usvaan ja myrskynsilmään isoisänsä
 joutuu tuntemattomalle kartalle.
Kun lopulta oppii ajattelemaan tuota kaikkea,
on kulkenut vaaran laelle,
ymmärtää tuskan, luopumisen
ja jotain olennaista tästä elämästä.

Miten rakas ja ihana hän onkaan!



torstai 29. kesäkuuta 2017

puutarhalumoa




Miten paljon kauneutta ja iloa puutarhat antavatkaan!
Kuvakavalkadi viehättävästä  ja monipuolisesta
Pietarsaaren Koulupuutarhasta.



tiistai 27. kesäkuuta 2017

hiljaisuus puhuu suuria




Toipilasta pakkaa turhauttamaan
vaikka väsy ja särky tainnuttavatkin.
En jaksaisi rajoituksia, varomisia, huolehtimista.
Mieli myllertää kuten suvisäämme.
Hetkessä aurinkoinen peittyy tummiin pilvimassoihin
ja taivas tulvii.

Huomaan kuitenkin näiden hetkien merkityksen.
On kellumisen ja voimaantumisen aika.
Kiitosmieli kuiskuttaa kaikesta hyvästä ja kantavasta.
Ajatuksissa silitän ystävän surusydäntä,
 lohdutan ja halaan.

Hiljaisuus puhuu suuria,
minusta on vain kuuntelijaksi.



lauantai 24. kesäkuuta 2017

pelkoja päin




Hiukan erilainen viikko ja juhannukseen laskeutuminen.
Oli mentävä pelkoja päin,
puhallettava rohkeutta rinnuksiin
ja luotettava itsensä osaaviin käsiin,
kuuleviin sydämiin.

Kävi hyvin.
Nyt toipuillaan ja parannellaan.
Rinnalla rakkaimmat. 

Lempeää mittumaaria ystävät.



torstai 15. kesäkuuta 2017

kun ei mahdukaan muottiin




Mitä se on, kun ei mahdukaan muottiin.
Määrittämätön, erilainen, ulkopuolinen
vaiko ainutlaatuinen ja erityinen.
Hyljeksitty, unohdettu ja jätetty
vaiko omaa tilaansa toteuttava, herkkä taituri.
Kummeksuttu ja säälitty vaiko sittenkin
salaa ihailtu ja kadehdittu,
vapaa ja vahvaksi varttuva,
oman tiensä kulkija.



sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

henkäyksen verran




.. lumoa.
Olen pakahtua. 
Oi!


perjantai 9. kesäkuuta 2017

valosta




Valosta kiitän.
Valo on siemen
josta kasvavat ilo
ja toivon sitkeä puu,
joka siipinä, siltana
yli päiväsi ojentuu.

- Maaria Leinonen



keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

ja yhtäkkiä




.. onkin kesä, vihreys ja lempeä lämpö!

On soudettu syvissä vesissä.
Hyvästelty, läikytty, lähetetty siivilleen.
Kelattu mieliä pelkojen ja pettymysten alhoista.
Iloittu onnistumisista ja vahvistuneesta itseluottamuksesta.
Nähty maailmoja, onniteltu nuoruutta
ja rakkaita ylioppilasjannuja.

Ihmekös, jos väsyttää.
Haikeasti, mutta hymyilemään saavasti.