Merentytär, jonka silmissä loistaa smaragdinvihreä
ja askelissa leijaa metsänkeijuus käväisi kotopesäsessä.
Käytiin rakkailla mestoilla ja meren äärellä.
Muisteltiin mennyttä.
Olin pakahtua muistoihin.
Niin paljon hellää ja hyvää,
Niin paljon hellää ja hyvää,
mutta myös mustanpuhuvaa.
Kun menettää usvaan ja myrskynsilmään isoisänsä
joutuu tuntemattomalle kartalle.
Kun lopulta oppii ajattelemaan tuota kaikkea,
on kulkenut vaaran laelle,
ymmärtää tuskan, luopumisen
ja jotain olennaista tästä elämästä.
Miten rakas ja ihana hän onkaan!
Menettäminen on raskasta, vaikka kuuluukin elämään♥
VastaaPoistaNiinpä, menettäminen ja luopuminen ovat väistämätön osa elämää ja sen hyväksyminen on tärkeä kasvun ja kypsymisen kohta. Oma raastavuutensa on sitten siinä, miten menetämme rakkaamme. Vaikean, tuskaisen sairastamisen myötä joutuu kohtaamaan niin rankkoja tuntoja, että se vaatii vielä oman työstämisen tiensä.
PoistaLämmin ♥ sinulle.
Niin kauniisti kirjoitettu tärkeästä, että olen sanaton
VastaaPoistaVoi Ninnu, kiitos♥
PoistaSitähän niin toivoisi, että voisi suojata lapsensa kivulta ja tuskalta, mutta emmehän me voi, elämä tuo myös murheensa. Onneksi voimme kuitenkin antaa eväitä kohdata koettelemuksia, olla rinnalla ja tukena elämän myrskyissä.
Jaan Ninnun tunteen
VastaaPoistaKiitos Seija♥ Kommenttinne saa minut läikkymään.
PoistaNiin osuvat sanat taas kerran.
VastaaPoistaKiitos seita♥
PoistaLähiomaisen vaikeaa sairautta sivusta seuranneena, sekä työssäni saattohoitopotilaiden ja omaistensa tuntoja tukeneena, tiedän että menettämisen tuskan ja surun lisäksi työstämistä riittää myös monissa muissa tunteissa.
VastaaPoistaKauniit ja koskettavat sanasi tuntuvat sydämen sopukoissa saakka ♥
Tiedän siskonen, että tiedät. Poimin sanasi sydämeeni, kiitos♥
PoistaVoi, kiitos jakamisesta, kosketit. Merentytär, kaunis.
VastaaPoistaOi Satu, ole hyvä ja kiitos. Iloitsen niin, hänestä on kasvanut ajatteleva ja empaattinen nuori nainen.
Poista