Helmikuu valloitti valollaan ja lupauksellaan keväästä.
Päivän pidentymisen huomasi selvästi ja
tuntui kuin se olisi pirskauttanut ripauksen lisäenergiaa arkeen.
En ehättänyt kuitenkaan niin usein luontoon
ja retkilleni kuin olisin toivonut.
Väsyn ketalekin taivutti töiden jälkeen useammin soffan syliin kuin lenkille.
Lempeydellä kuljin ja huilin.
Iän myötä olen oivaltanut yhä kirkkaammin, ettei itsensä ruoskimisesta hyvä helise.
Itsensä kuunteleminen on ensiarvoisen tärkeää.
Tähän päätteeksi minua puhuttelevat ja ohjaavat, tärkeät sanat:
"Vahvista hyvää,
tyynnytä pahaa,
vaali iloa.
Sitä ennen, pidä huolta itsestäsi,
että voit pitää huolta myös lapsesta."
- lastenpsykiatri Jukka Mäkelä
