keskiviikko 30. lokakuuta 2013

pyrähdys



Helsingin kattojen yllä tuiversi hyisesti,
odotettu jäähyväiskeikka sykähdytti,
halusin unohtua Katajanokan sumuisille kaduille.
Tavattiin rakkaita, käveltiin jalkamme kipeiksi,
kilistettiin vuosille ja elämälle.
Jaoin Hellan sellin ja mietin aikaansa vankeudessa.
Tunnit juoksivat ja jäivät kesken.


6 kommenttia:

  1. Olet käynyt minun vanhoilla kotinurkilla:) Tuossa rannassa vedin aina juoksulenkkini viimeistä puolta kilometriä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi että, hieno lenkkimaasto;)
      Huomaan tulin miettineeksi, miten aina onperin kotoisa olo, kun meri on liki -siihen on niin kasvanut kiinni.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Voi kyllä, tällaisia irtiottoja pitäis tehdä säännöllisesti, aina silloin tällöin.

      Poista
  3. Noilla kulmilla kävelin paljon viime talvena. Asuin vuoden Pohjoisrannassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis tuttuja kulmia sinulle! Sinulla on ollut kauniita kävelyreittejä:)

      Poista