Muistoja kuljetan,
eilisen huntua hiuksissani.
Vanhan polven poluilla
monta mutkaa ja vaaramaa.
Kiviset pellot, hyytävät hallat.
Sisukkaat versot ja valoon taittuvat toimet.
Mieleeni piirrän katoavaa maisemaa,
porstuanpieltä, piirongin pitsiä.
porstuanpieltä, piirongin pitsiä.
Niin pieni askeleeni mummoni mailla.
Huurtuvat ripset haudalla.
Voi, kaunista. Suruisaa, mutta kaunista.
VastaaPoistaKiitos Ilona♥
PoistaUSKOMATTOMAN KAUNIS POSTAUS!!!♥♥
VastaaPoistaOi, kiitos♥
PoistaKaunis runo ja niin koskettavan kaunis kuva pikkulinnuista ylinnä <3
VastaaPoistaKiitos. Nuo sanaset tipahtelivat maalla käynnin tunnoista.
PoistaJa pikkulintuset - olivat kyllä liikuttavia vierailijoita tuvanakkunan lintulaudalla.
Mielettömän kaunis ja koskettava postaus!! Mieleeni tulvi ihania muistoja mummolasta ja lapsuuteni maisemista, joita ei enää ole. Kiitos Hannah ♥
VastaaPoistaOi kiitos kaunis. Onneksi on ne sydämen muistot! Nehän ne kertovat eletystä ja meihin kirjoutuneesta. ♥
PoistaIhanasti kuljetit meitä aikaan menneeseen.
VastaaPoistaKiitos herkistä sanoistasi!
Herätti paljon ajatuksia.
Huomaan omat tunteeni läikähtelevät aika tavalla noissa maisemissa. On haiku monella tapaa.
Poista♥ sinulle!
Kauniita kuvia ♥
VastaaPoistaOi kiitos♥
Poista