tiistai 18. lokakuuta 2016

lokakuun väreilyä




Viikonlopun luomilla oli sumua ja väsyn varjoja.
Päänsisäistä myrskyä ja monta muuttohaukkaa.
Lennosta en tiedä, mutta ajatuskin siivistä lohduttaa.
Luo valoa ja kääntää katsetta eteenpäin. 
Lokakuu on luonamme vahvana ja vaativana.
Muistutan itseäni näistä hetkistä, läsnäolosta, olevaisesta. 
Kaikki tämä, tässä ja nyt.




10 kommenttia:

  1. Lokakuu on täynnä varjoja ja valoa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lokakuu on merkillinen yhdistelmä, niin paljon jo hämärän vaippaa mukanaan kuitenkin myös sulosia valonpilkkuja.
      Juuri nyt arjessani vain paljon paineista työsaralla.. vaikuttaa väistämättä fiiliksiin. Onneksi edessä viikonlopun huili:) Ja nyt tässä samalla havahdun miettimään, miten nämä viikot juoksevatkaan!

      Poista
  2. Olen syysihminen, mutta tässä vaiheessa syksyä alkaa tulla käänne. Kun lähestytään marraskuuta, pitää tosissaan miettiä miten tulevista kuukausista selvitään, pimeästä ja kylmästä.

    Valoa ja lämpöä syyspäiviisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marraslapsena koen tämän ajan perin omakseni, mutta toki pimeän tulva kiertyy välillä minullekin raskaina huokauksina. Luonto voi olla kyllä marraskuullakin ihmeellinen. Toisaalta on myös aikas suloista käydä taistoa pimeää ja kylmää vastaan valolla ja lämmöllä, kääriytyä kotipesään ja kynttilöihin:)

      Kiitos samoin Elina sinulle ja rakkaillesi. Valoa, iloa, lämpöä lokakuun hetkiin ja tulevaan pimeään!

      Poista
  3. Hienosti sanottu tuo: 'Kaikki ,tässä ja nyt.'
    Niin tällä hetkellä mitään muuta ei ole.
    Arvokas hetki, jokainen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Seija. Itseään pitää ajoittain muistuttaa tästä. Hetkistä näistä, tässä ja nyt.

      Poista
  4. Tässä hetkessä eläminen on hieno taito. Kauniin herkkä tuo ensimmäinen kuva.

    VastaaPoista
  5. ...ajatuskin siivistä lohduttaa... niin, juuri niin, sama tunne täällä, kiitos kun sanoitit! Ja kaislikot, ihanat! Lempeää viikonloppua sinulle ihana :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kultainen, ole hyvä. Miten lokakuiset kaislikot voivatkaan olla kauniita, murretuin sävyin, karulla laillaan! Ja niin lohdullista, että huomioi ylipäänsä kaislikon kauneuden, maatuvat lehdet, luonnon kuiskaukset tuulen leikin, meren pärskeet, nuo arjen pienet hippuset ilona ja voimana.

      Lempeyttä ja levollisuutta sinullekin siskoni♥

      Poista