Olisin tahtonut lähteä junanviemäksi,
mutta jäinkin tuulentuivertamiin kaislikoihin, ruskalehtiin, vilttihoivaan.
Siedätän ikävää, suunnittelen tulevaa.
Lennätän taivaankaarelta sydämiä,
karkotan kaaosta, pöyhin, järjestän, tyynnytän.
Ja ykskaks muistan päivämme,
meitä, vuosia, oi.
Tuollaisia aikoja tarvitaan, aina sopivasti annosteltuna!
VastaaPoistaTosin junanviemänäkin on kiehtovaa olla ;)
Niin tarvitaan. Olin ehättänyt ladata muutamalle syyslomapäivälle toiveita, mutta eivätpä nyt toteutuneetkaan. Vaan vilkkuvat edessäpäin, niitä kohden!
PoistaIhanaista pyhää sinulle Seija♥
��
VastaaPoistaVoih, sininen sydämeni näyttää kryptisiltä hieroglyfeiltä...Ihanaa iltaa <3
PoistaKiitos suloisuus. Tähän viikonloppuun on kulminoitunut monia tuntoja. Ehkä pitikin mennä juuri näin, reissun sijaan on touhuiltu ja lepäilty pesäsessä. Lokakuu tuntuu työläältä ja on tärkeää vaalia omia voimantuojia. ♥
PoistaSydän ja mieli liitävät pitkälle. Hyvää viikkoa!
VastaaPoistaKiitos Sussi. On tullut liideltyä kauas ja lähelle. Ja ihmeteltyä, miten maistraatin koruttomasta, mutta sitäkin sykähdyttävämmästä hetkestä on jo 22 vuotta. Miten vuodet ovat koettelemuksissaan punoneet meitä yhteen, miten rakas rinnalla onkaan, mitä toivoisi hetkistä, huomisista.
PoistaKaunista kaipuuta. Ihana on muisto, mikä kestää tähän päivään, kuten sinulla.
VastaaPoista♥
Poista