Näitä mietteitä mielen päällä juuri nyt. Niin tärkeää oppia tuntemaan itsensä voidakseen kasvaa ja kehittyä omassa mitassaan, ei kehenkään toiseen verrattuna. Ehkä myös niin, että ensin on opittava arvostamaan itseään, että voisi arvostaa aidosti muita. Tätä aikaa ajaa kovin monessa karvas ja ikävä kilpailukeskeisyys sekä ulkonäköä korostava pinnallinen pärjäävyys, olisi muka täytettävä tietyt mitat ja vaateet - huoh.
Haastavaa kyllä, mutta niin merkityksellistä ja arvokasta!
Muistelin vasta, miten ankaran kasvatuksen isänikin oli saanut. Vanhemman polven aikaanhan - ainakin vanhempieni saaman kasvatuksen mukaista - oli, että vaatimattomuus oli hyve eikä kehua juuri saanut. Ennemmin latistettiin kuin nostettiin. Eikä tunteita juuri käsitelty. Niin surullista. Tuollaista vasten on riskinä kasvaa tunteensa koteloivaksi, itseään vähätteleväksi, riittämättömäksi itselleen ja hyväksyntää toisilta janoavaksi, usein ylitunnollisen suorittamisen kautta.
Sama täällä. Kyllähän elämä taitaa on tässäkin paras opettaja. Vaan ollee näitä elon mittaisia harjoituksia.. Motolla harjoitus tekee mestarin, ja mestarit harjoittelevat aina;)
Juuri näin. Pitäisi osata antaa arvoa myös itselleen, muiden ohella.
VastaaPoistaNäitä mietteitä mielen päällä juuri nyt. Niin tärkeää oppia tuntemaan itsensä voidakseen kasvaa ja kehittyä omassa mitassaan, ei kehenkään toiseen verrattuna. Ehkä myös niin, että ensin on opittava arvostamaan itseään, että voisi arvostaa aidosti muita.
PoistaTätä aikaa ajaa kovin monessa karvas ja ikävä kilpailukeskeisyys sekä ulkonäköä korostava pinnallinen pärjäävyys, olisi muka täytettävä tietyt mitat ja vaateet - huoh.
Niin se on! Välillä vaan niin vaikeaa... <3
VastaaPoistaHalauksia Sinulle, Hannah! <3
Haastavaa kyllä, mutta niin merkityksellistä ja arvokasta!
PoistaMuistelin vasta, miten ankaran kasvatuksen isänikin oli saanut. Vanhemman polven aikaanhan - ainakin vanhempieni saaman kasvatuksen mukaista - oli, että vaatimattomuus oli hyve eikä kehua juuri saanut. Ennemmin latistettiin kuin nostettiin. Eikä tunteita juuri käsitelty. Niin surullista. Tuollaista vasten on riskinä kasvaa tunteensa koteloivaksi, itseään vähätteleväksi, riittämättömäksi itselleen ja hyväksyntää toisilta janoavaksi, usein ylitunnollisen suorittamisen kautta.
Tämä on niin totta! Ja välillä niin vaikeaa ♥
VastaaPoistaYdinasia ollee, että oivaltaa idean - silloin sitä kohden voi suunnistaa. Jatketaan harjoituksia♥
PoistaItselleen on välillä niin kovin vaikeaa riittää. Mutta ehkä se on se, jonka vuoksi kehitytään ja kasvetaan <3
VastaaPoistaNäin minäkin uskon. Kiitos kommentistasi.
PoistaIlokseni myös huomasin, että olet liittynyt lukijakseni. Olet lämpöisesti tervetullut♥
Tuon, kun aina muistasi!
VastaaPoistaTähän pyritään, eikö vain siskonen!
PoistaNiin, välillä vain kovin vaikea muistaa se.
VastaaPoistaEhkä sen takia itseäänonkin hyvä ajoittain muistuttaa tästä. Olemalla itsensä ystävä voinee olla myös aikas hyvä lähtökohta. ♥
PoistaKyllähän tuota on vähän jo iän myötä oppinut, vähän ...
VastaaPoistaSama täällä. Kyllähän elämä taitaa on tässäkin paras opettaja. Vaan ollee näitä elon mittaisia harjoituksia.. Motolla harjoitus tekee mestarin, ja mestarit harjoittelevat aina;)
PoistaJuuri niin!
VastaaPoista♥
PoistaJuuri näin ja tuo pitäisi melkein kirjoittaa kylpyhuoneen peiliin, jotta sen voisi joka aamu ja ilta lukea <3
VastaaPoistaOikein hyvää alkavaa helmikuuta sinulle ja harjoitellaan tätä tärkeää taitoa <3
Oi sua, sydänlämmin kiitos♥ Jatketaan harjoituksia ja muistetaan ollaan lempeitä itseämme kohtaan.
PoistaOikein hyvää ja helliväistä helmikuuta♥♥♥