Toivotan tammikuun matkoihinsa, en jää kaipaamaan.
Viime vuosien alkajaiset ovat olleet perin tahmeita ja tukahduttavia.
Ja tämä tammikuu ei tehnyt todellakaan poikkeusta, päinvastoin.
On pyöritellyt melkoisessa mustuudessa.
Toisaalta tunnen piston sydämessäni.
Toisaalta tunnen piston sydämessäni.
Tässähän minä, hengissä.
HENGISSÄ.
Tunnistan myrskyttelyn kumpuavan syksyisestä sairastumiskriisistä.
Jaloilleen nouseminen ei vain olekaan niin vaivatonta.
Yhä löytyy suonsilmiä selätettäväksi.
Onneksi on terapeuttisia tukijoukkoja, kantavia pitkospuita
sekä pientä arkista onnea.
sekä pientä arkista onnea.
Kyse ei ole siitä, ettenkö arvostaisi jokaista alkavaa aamua.
Voi miten arvostankaan.
Sydän pakkaa pakahtua pelkästään siitä, että näen rakkaat kasvot,
hengitän, haistan ja maistan, halaan, itken ja nauran.
Toivoisin vain, että kiitollisuudella olisi ajassamme enemmän sijaa
eikä niin helposti pidettäisi hyvinvointia ja saavutettuja etuuksia
itsestäänselvyyksinä, meille lankeavina ja luonnostaan kuuluvina.
Toivoisin vain, että kiitollisuudella olisi ajassamme enemmän sijaa
eikä niin helposti pidettäisi hyvinvointia ja saavutettuja etuuksia
itsestäänselvyyksinä, meille lankeavina ja luonnostaan kuuluvina.
Kyseenalaistan ja kritisoin tämän ajan tursuilevan
valheellista, pintaa nuolevaa someliitoa.
valheellista, pintaa nuolevaa someliitoa.
Miten turhan perässä moni juokseekaan ja hukkaantuu.
En vaan ymmärrä, kun itketään irronneista rakennekynsistä
(tai ehken ymmärrä ensinkään rakennekynsiä)
tai maristaan, miten maailma ei olekaan heti valmis mulle
tai kun on niitäkin töitä, mis pitää hei tehdä ihan oikeesti töitä,
eikä kestetä, jos ei päästä tänä keväänä ees
Roomaa kauemmas viettämään coolia laatuaikaa.
Tästä ryöpsähti nyt kärjistäen pieni oksennus, mitä en
tosin pyytele yhtään anteeksi.
Roomaa kauemmas viettämään coolia laatuaikaa.
Tästä ryöpsähti nyt kärjistäen pieni oksennus, mitä en
tosin pyytele yhtään anteeksi.
Parempaa helmikuuta, ollaan ihmisiksi toisillemme.
Hyvä kirjoitus josta ei todellakaan tarvitse pyytää tavuakaan anteeksi.
VastaaPoistaToivon iloa ja valoa helmikuuhusi.
Lämmin kiitos Kruunu Vuokko.
PoistaTänään aurinko kajasti suloisesti ja vilkutti selvästi, että kyllä tässä kevättä kohti kuljetaan:) Heleää helmikuuta♥
Ihan hyvä kirjoitus, eikä sitä tarvitse pyytää anteeksi. Rehellisiä tunteita ja ajatuksia!
VastaaPoistaMe elämme "hullua" aikaa! Parikymmiset, nenä-, rinta- ja takapuolikauneusleikatut erikoismeinaajat / vaikuttajat tienaavat pitkän kokeemuksen omaavia kirurgeja enemmän ja mainostavat Dubain matkoja samalla, kun huutavat rakennekynsipostausten välistä myös yhteiskunnallisista epäkohdista. Paradoksaalista.
Sairastumiskriisissä on se hyvä puoli, että se avaa silmät entistäkin näkevimmiksi. Hengissä ja kiitollinen, arvomaailma ravisteltuna ja kuten minun tilanteessani, välillä kokonaan ilman kynsiä (ne kun putoavat psorin vuoksi pois).
Meillä oli molemmilla kurja vuosi, mutta toivotaan nyt, että tämä alkanut vuosi tuo kaikenlaista hyvää ja uusia voimia. Itse olen aika toiveikas! Rooma riittäisi laatuaikaan, tai oikeastaan ihan poutasää täälläkin :)
Voi hyvin Hannah <3 Hyvää helmikuuta teille!
Kiitos ihana♥
PoistaOnhan tämä todella ristiriitaista aikaa, on niin monenmoista valheellista ja suorastaan skitsoa ilmiötä, mikä hämmentää, suututtaa ja surettaa. Viime kädessä me aikuiset kuitenkin vastaamme, millaista maailmaa jälkikasvulle muovaamme.
Koettelemukset ravistavat, mutta kasvattavat ja antavat myös aivan uudenlaista näkökulmaa ja vahvistusta. Uskon, että kiitollisuus kumpuaa ja kasvaa juurikin vaikeuksista selviytymisestä - sitä oppii arvostamaan erilailla elämää rämmittyään suossa ja joutuessaan kohtaamaan menetystä, surua ja murheita.
Minäkin toivon hartaasti tästä valoisampaa vuotta meille kumpaisellekin! Vaalitaan hyvää oloa ja voimaantumisen hetkiä. Toivo leijaa täälläkin:)
Kaikkea hyvää sinulle ja perheellenne helmikuun askeliin♥
Niin täyttä asiaa.
VastaaPoistaValoisaa helmikuuta sinulle!
Kiitos Maarit, samoin sinulle♥
PoistaToivon, että kevään valo tuo mukanaansa paljon voimia ja iloa sinulle. Minullakin on ollut erikoinen vuosi, kun jäin elääkkeelle. Hieman yleistä eläkeikää aikaisemmin, koska kaukana olevilla lasteni perheillä oli tilanne, että he tarvitsivat apua. On ollut opettelemisen paikka ja edelleen jatkuu osata jakaa aikansa toisten auttamiseen, mutta myös riittävään voimaantumiseen aina välillä. Työelämässä niin moni asia määräsi ajankäytön ja vapaa-ajan suhdetta. Ja vielä pitää yrittää ymmärtää, ettei enää ole nuori. Nukkuakin pitäisi riittävästi, mutta kun ei nukuta. Uskon kuitenkin oppivani, vaikkakin monesti ns kantapään kautta.
VastaaPoistaKiitos Seija. Sydänlämpöiset onnittelut sinulle uudesta elämänvaiheestasi! Ymmärrän hyvin, että opettelua se vaatii, sillä onhan elääkkelle jääminen iso muutos ihanine puolineenkin verraten työelämän rytmittymiseen. Toivon sinulle valoisia eläkeaikoja, vahvaa otetta omasta elämästäsi ja sen vapaudesta♥
Poistaasiaa kirjoitat!
VastaaPoistaKiitos Sussi ymmärryksestä. En tiedä niin tuosta faktasta, enemminkin tekstistä tuli pieni henkilökohtainen tunteenpurkaus;) Tätä maailmaa ja aikaa siivittää vain niin suuret ristiriitaiset ilmiöt, asenteet ja arvot..
PoistaLämmin tervehdys Sinulle, siskoseni Hannah! <3 Tuokoon helmikuun pitenevät päivät Sinulle voimia ja terveyttä tullessaan! <3
VastaaPoistaAnteeksipyydettävää ei todellakaan ole: tässä maailmassa maristaan niin pienistä ja mitättömistä asioista, kun ympärillä olisi niin paljon kaunista kiitoksen aihetta.
Ajattelen Sinua lämmöllä, muistan rukouksin! <3
Oi sua siskonen, lämpöisin kiitos♥ Tiedän, että ymmärrät purkaustani.
PoistaKaikkea hyvää helmikuuhusi! Tiedäthän, iloitsen sinusta♥
Hyvä puheenvuoro. Eilen, kuin merkkinä kaamoksen päättymisestä ja valon ajan alkamisesta, aurinko paistoi koko kiertonsa kirkkaansiniseltä taivaalta, ensimmäistä kertaa pitkään aikaan.
VastaaPoistaKiitos seita. Kaamosaika on todellakin selätetty ja sen myös selvästi huomaa. Ihanaa, kun kuljemme kevättä kohden!
PoistaValoa päiviisi♥
Jaan tunteesi. Kiitos tästä. Halaus.
VastaaPoistaIhana sinä♥
PoistaKati hei, Väinölän elämää -blogista! Olet lämpöisesti tervetullut lehmuskujan lukijaksi!
VastaaPoistaJaan kyllä aivan täysin nämä tunteesi ja ajatuksesi!
VastaaPoistaAihetta kiitollisuuteen olisi monellakin materialistisella marisijalla, vaan kun eivät ehdi (tai edes osaa) nähdä niitä tuolta turhuuksien täyttämältä pintaliidoltaan.
Kiitos sinulle siskoselle tästä :) ´Valoa voimaantumiseesi ja aurinkoa askeliisi ♥
Lämmin kiitos ihanainen♥ Voi hyvin♥
Poista