matkoihinsa

Toivotan tammikuun matkoihinsa, en jää kaipaamaan.

Viime vuosien alkajaiset ovat olleet perin tahmeita ja tukahduttavia.

Ja tämä tammikuu ei tehnyt todellakaan poikkeusta, päinvastoin.

On pyöritellyt melkoisessa mustuudessa.
Toisaalta tunnen piston sydämessäni.

Tässähän minä, hengissä.

HENGISSÄ.

Tunnistan myrskyttelyn kumpuavan syksyisestä sairastumiskriisistä.

Jaloilleen nouseminen ei vain olekaan niin vaivatonta.

Yhä löytyy suonsilmiä selätettäväksi.

Onneksi on terapeuttisia tukijoukkoja, kantavia pitkospuita
sekä pientä arkista onnea.

Kyse ei ole siitä, ettenkö arvostaisi jokaista alkavaa aamua.

Voi miten arvostankaan.

Sydän pakkaa pakahtua pelkästään siitä, että näen rakkaat kasvot,

hengitän, haistan ja maistan, halaan, itken ja nauran.
Toivoisin vain, että kiitollisuudella olisi ajassamme enemmän sijaa
eikä niin helposti pidettäisi hyvinvointia ja saavutettuja etuuksia
itsestäänselvyyksinä, meille lankeavina ja luonnostaan kuuluvina.

Kyseenalaistan ja kritisoin tämän ajan tursuilevan
valheellista, pintaa nuolevaa someliitoa.

Miten turhan perässä moni juokseekaan ja hukkaantuu.

En vaan ymmärrä, kun itketään irronneista rakennekynsistä 

(tai ehken ymmärrä ensinkään rakennekynsiä)

tai maristaan, miten maailma ei olekaan heti valmis mulle

tai kun on niitäkin töitä, mis pitää hei tehdä ihan oikeesti töitä,

eikä kestetä, jos ei päästä tänä keväänä ees
Roomaa kauemmas viettämään coolia laatuaikaa.
Tästä ryöpsähti nyt kärjistäen pieni oksennus, mitä en
tosin pyytele yhtään anteeksi.

Parempaa helmikuuta, ollaan ihmisiksi toisillemme.

riittää itselleen

Yhä vain on mahdollisuus.

Riittää ihan itselleen, siinä on kylliksi.

autioilla rannoilla

Käytiin kaksin kulkemassa.

Hengitettiin horisonttia ja kuunneltiin ihmeellistä hiljaisuutta

rakkailla, autioilla rannoilla. 

*****

Sano, että ihmisellä on sielu kuolematon.
Sano, että elämä on tässä ja nyt.
Sano, että mä en ole loukannut sua, valehtele vaikka.
Sano, että mä olen sulle se ainoa.
Sano, että aina öisin kun sataa ne on enkelit kun pesee linnunrataa.
Paljonko on väliä tosiasioilla rannoilla näillä autioilla,
näillä tuulen puolen kallioilla.

Sano, että Jumala on olemassa syksyn tuulissa tuolla.
Yksinäinen mies pimeällä merellä.
Sano, että se ei ole ollut huolissaan meistä enää vuosiin.
Sano, että mä olen sulle se oikea.
Sano, että aina öisin kun sataa ne on enkelit kun pesee linnunrataa.
Paljonko on väliä tosiasioilla rannoilla näillä autioilla,
näillä tuulen puolen kallioilla.

Sano, että aina öisin kun sataa ne on enkelit kun pesee linnunrataa.
Paljonko on väliä tosiasioilla rannoilla näillä autioilla,
näillä tuulen puolen kallioilla.
Rannoilla näillä autioilla.

- Edu Kettunen

pakkasta ja valkeutta

On sydäntalven tuntu.

Pakkanen paukkuu ja lumivalkeus peittää maisemat.

Tekee mieli kääriytyä vain villoihin ja soffan syliin.

Mieli kyllä laukkaisi maailmoja, mutta järki pitelee pesäelossa

ja paimentaa muutoinkin innostumasta liikoja.

Nyt on puhuteltava itseään hellästi ja lakattava soimaamasta tarmon puutteesta.

Vielä tulee tekemisen ajat, tiedän sen.

Flunssapöpöjen hätistelyn ja siipan ylityöputken jälkeen viikonlopun voisi 

hyvinkin rauhoittaa levolle ja leffailulle.

TV-sarjoista täällä katsellaan juuri nyt odotettua uutta kautta

australialaisesta draamasarjasta Kotiin takaisin.

Rikossarjoista uppoaa Silta sekä monet englantilaiset. 

Palavimmin odotan uutta kautta Poldarkista, sen juonenkäänteitä sekä Cornwallin 

karuja rannikkomaisemia - tämä sarja on vienyt sydämeni kokonaan.

Loppuvuodesta esitetty Tolstoin romaaniklasikkoon perustunut brittiläinen

draamasarja Sota ja rauha oli myös huikaisevan kaunis ja koskettava, katsoitteko?

Leffavinkkejä sopii mieluusti heitellä tänne, kiitosta vaan:)

Suloista viikonloppua, nautitaan ja pysytään lämpiminä!

ajatusten ja asenteiden pöyhintää

Tammikuu tahtoisi kietoa harmaaseen tahmaan.

Mieli laahaa ja askel painaa.

On pöyhittävä ajatuksia ja asenteita valoisammiksi ja pyristeltävä ankeutta vastaan.

Poimin kartalle lempijuttuja ja päätän pitää lujasti

myös niiden toteuttamisesta kiinni.

valonpisaroita

Ammennetaan aurinkoa ja nuuskutetaan raikasta meriaavaa.

Ihaillaan tuulen muokkaamia kinoksia, tuhansia timanttihankia,

pikkuruisten varpusten pyrähtelyä.

Kuunnellaan merensulan salaisuuksia. 

Viima punaa posket ja pakkanen kirpistää varpaat, 

mutta hymyt yltävät korviin.

Olipahan pyhä, aivan parhautta!

antaa onnen hipaista

Lempeästi tahtoisin vuoteni alkaa.

Kurottaa kohti 

valoa, iloa.
Karistaa huolten kehyksiä
ja astella rohkeasti.

Pelonkin keskeltä raivata omaa polkuani.

Pidellä hetkiä hyvin 

ja hellästi.

Kuulla olevaista
ja antaa onnen hipaista.