ajatuspolkuja tulevaan

Näihin vuoden viimeisiin päiviin on kiertynyt monenmoisia tuntoja.
On tullut läpikäytyä varsinkin parin viime vuoden vaiheita ja
muisteltua kaikkea sitä arkista onnea, ilonräiskettä, valonpisarointia, mutta myös
kipupisteitä sekä haasteita murheineen.

Kun vuoden sisään mahtui sekä omakohtainen liki kuolemaa kiepauttanut sairastumiskriisi

että meille hyvin rakkaan läheisemme arvaamaton, äkillinen menehtyminen,

on eloon tullut sellainen lommo, mikä ei otakaan niin vain palautuakseen.

Hyvänä puolenaan se on tuonut haurauden ohessa elämään sellaista väkevyyttä

ja hetkiin asettumista, mistä voi lopulta olla vain kiitollinen.

Tahdon heittää itselleni alkavan vuoden askeliin muutamia vahvistavia ajatuspolkuja.
Ehkä ne sopivat sinullekin:

♥ Pidä pintasi, tiedä arvosi.

♥ Take no shit!

♥ Et saanut todellakaan helpointa tietä, mutta juuri se on tehnyt sinusta vahvan.

♥ Löydät myrskynsuojan sisältäsi.

♥ Elämä kantaa aina, tavalla tai toisella.


Hyvää uutta vuotta ystäväni!

rauhaa ja rakkautta

Toivon sinulle kaikkea hyvää jouluusi.

Että viettäisit rennosti itsesi näköistä ja oloista joulua.

Joulurauhaa ja rakkautta ystävät.
♥♥♥

vauhtia ja pysähtymistä

Huomaan monella vauhdin senkus kiihtyvän, mitä lähemmäksi joulun juhlaa käymme. 

Viiletetään kauppojen vilskeessä listojen kera, kärryt täynnään, kasvot kireinä. 

Itsekin pähkäilin vielä tovi sitten yhden jos toisen tekemistä, 

mutta kuumeinen vatsapöpö pysäytti tähän adventtiin melkoisen mojovasti.

Ja tuleehan joulu vaikkei tekisi yhtikäs mitään.

Täällä touhuillaan nyt vähemmän, mutta tunnelmoidaan sitäkin enemmän. 

Lempeää, levollista jouluun laskeutumista juuri sinulle.

jouluun kulkemista

Näinä päivinä..

talventuloa ja itsenäisyyspäivän perinteistä tunnelmointia,

herkullisia lumihiutaletorttuja,

haperoja hajatelmia ja väsyä,

työrintaman ristipainetta,

jouluun kulkemista.

pimeää ja valoa

Huomaan hyvästeleväni marraskuuta haikeana.
Minua kaihertaa päästää syntymäkuutani lähtemään vaikkei
tuo helppoa hetkistä tehnytkään.
Ehkä alakulo kiertyy koko syksynmatkasta, irtipäästämisestä,
kaikesta surusta ja särkyvästä, minkä olemme kokeneet.
Vastaparina heijastuu kuitenkin hiljainen kiitos;
olemme selvinneet joulun kynnykselle,
kohti valoa.

näillä rannoilla

.. olen kulkenut läpi elämäni. 

Viikonlopun reissulla oli pidettävä ehdottomasti edes pieni pysähdys särkillä.

Ohikiitävässä hetkessäkin nämä merimaisemat aavoine horisontteineen sykähdyttävät
 ja asettavat eloa jollakin ihmeellisellä tavalla oikeaan mittakaavaan. 

Tuolla visiitillä säihkyivät muutoin kultareunaiset nuoruusmuistot,

Olavi Virran johdattamina kahdeksankympin ylittäneiden tervaskantojen tanssiin taipuminen, 

elämän kaikkinainen kipunointi. 

Nyt flunssaraatona soffan sylissä vilttihoivissa, ääni kateissa.

Pitäkäähän itsenne lämpiminä marrasviimoissa!

marrasmielen koukeroita

Tämä marraslapsi on..

sukeltanut sateisiin aamuihin tyynesti,

kohdannut mustanpuhuvia kulkijoita,
löytänyt itsensä milloin mistäkin haasteesta,
viipyillyt rauhoittavassa metsänvihreässä,
nukkunut aivan liian monta retuyötä,

nauttinut fillaroinnista hapekkaassa säässä,
kaivannut kahdenkeskistä aikaa rakkaan kanssa,
ammentanut uudelta kulmalta työsaran ilmiöitä,
potenut keuhkoköhää ja kropan kolotuksia,

kokkaillut erilaisia kasviskomboja,

ihaillut ammattitaitoisia, osaavia ihmisiä,

miettinyt maatuvaa maailmaa, ruskan kotia, joulun lähestymistä,
häkeltynyt kehusta arjen enkelinä,
hyvästellyt lähteviä joutsenia,

puhissut epäoikeudenmukaisuutta,

silmäillyt yötaivaan tähtösiä,

sytytellyt kynttilöitä, taistelutahtoa, toivoa,
haaveillut sen sadannen kerran eteisen remontista,

iloinnut heittäytymisestä, eteenpäin menosta, rohkeudesta,

muistuttanut sopivan pienistä askelista,

kuiskannut tuuleen ikävää,
loihtinut ikiaikaisella suosikkireseptillä monta täytekakkua,

kyynelehtinyt Bohemian Rhapsodystä,

haeskellut heijastimia pimeille iltalenkeille koiruuden kanssa, 

onnitellut rakkaitaan vuosirenkaista, 

löytänyt siipan karheanhellät kädet käsistään,

muistutellut motostaan terveys edellä,
saanut vilpitöntä kiitosta ja ammatillista arvostusta,

ollut rättiväsy, energinen ja kaikkea siltä väliltä,

tullut ihanasti yllätetyksi,
tavannut sielunsiskojaan,
nauttinut marrasmeren pärskeisestä puhurista,
kokenut syvää kiitollisuutta.

hetkien kirjava peitto

Lokakuun hetkiin on kiertynyt
maatuvan maiseman verhottuja ajatuksia, positiivisten palautteiden pehmeää lämpöä, 

askelten kulkua haudalle, kaipuuta, kohtaamisten iloa, tähtisilmiä, liikutusta,

syvähengittelyä, pimenevien iltojen kynttilätunnelmia, ystävyyttä,

innostusta, turhautumista, ideointia, huolivyyhtejä, väsyä,

flunssaolossa kärvistelyä, kärsimättömyyttä, mielikuvamatkailua, toipuilua,
marjasmootheja, avokadoja, uunissa muhineita yrttipottuja,
aikomuksia, heltymyksiä, luopumisia, tukemista, rohkaisemista, paniikin peittoamista,
kuuraa, ensilumen lumoa, talviaikaan leijaamista,

epävarmuuden sietämisen merkityksellisyyttä.

Lähteköön lokakuu lempeydellä, tervetuloa marras.

lohduksi

Eihän meitä mikään sido

pimeisiin päiviin.

Aurinko on aina siellä,

ilo

surun seinien sisällä.

- Pia Perkiö

syyslomalla

Syysloma tuli sopivaan taitteeseen.

On hoideltu käytännön asioita, pakerrettu puutarhaa talviteloille, 

uppouduttu syksyn tv-sarjoihin, annettu tunteiden tulla ja mennä,

kuljettu kellotta, kirjakaupassa, ajelulla, pyjamissa, unohtuen, pitkään, ilolla. 

Olen ulkoillut koiruuden kanssa, ihastellut ruskan hehkua,

 aikamatkaillut vuoden takaiseen selviytymiseeni,

fiilistellyt musalla ja leipomalla, sopinut odotetusta tapaamisesta, 

rauhoittanut ja karkottanut mielen mörköjä,

pessyt kuraisia tassuja, trimmannut koirulin, ottanut päivätorkkuja,

silitellyt ja sylitellyt, reissannut ja tavannut läheisiä,

lepuutellut ja nauttinut kiireettömyydestä.

Lempeitä lokakuun hetkiä ystävät!

haikua ja rauhaa

Nämä upeat iltaruskot saavat sydänalan yhtaikaa ihastuksen kuin haikunkin valtaan.

Vedän keuhkoihini rauhaa,

puhallan ulos stressiä, surua ja ikävää. 

Kun mieli myllertää, on tärkeää kyetä maadoittumaan

ja asettumaan levollisuuteen itsensä kanssa. 

sadonkorjuun sävyissä

Olemme saaneet niin kauniin syksyn.

Tämä sadonkorjuisen rehevä, värikylläinen vuodenaika on syksynlapsen ominta aikaa.

Olen kuunnellut merta, tuulia, sadetta,

ammentanut pelloista, auringonkukista, mäntymetsistä.

Syyskuun hetket ovat olleet hetkittäin painavia,

hetkittäin kuin höyheniä.

Mieli on lipunut usein eilisessä,

mutta arkinen katse ja sydän ovat kulkeneet päivän valossa,

pienten oppijoiden silmissä, rinnallaan tukena ja turvana. 

Totisesti olen saanut kokea olevani tarpeellinen

ja se jos mikä on merkityksellistä.
 Puhuttelen itseäni kuitenkin aika ajoin lempeästi, mutta tiukasti
 tarpeellisella muistutuksella;
on asteltava omista lähtökohdistaan,
omaa terveyttä vaalien,
itsestään hyvää huolta pitäen.

jäähyväisiä ja uusia alkuja

Olemme hyvästelleet rakkaamme.

Tämä suru on raastanut sydämet karrelle ja apposen auki.

Kyyneleet kulkevat poskilla usein,

hiljalleen, ryöpyten,vaihvihkaa, tulvana, huomaamattakin.

Kuvien katsominen sattuu, mutta valaa kuitenkin lohtua.

Niin monta, monta sydämen muistoa.

Syyskuun arki on tempaissut uusiin askeliin ja polkuihin.

Toivoin niin kovasti kevyttä alkua, vihdoinkin,

mutta saimmekin henkisesti yhden raskaimmista.

Elämä ei vain kysy, mikä meille sopii,

tähän on nöyrtyminen.

Vaikka nyt onkin monella tapaa vaikeaa,
tästäkin surusyksystä kuljetaan
eteenpäin.

kun olet poissa

Kesämme on taittunut sydäntäsärkevään suruun.

Meille niin kovin rakas ihminen on lähtenyt yhtäkkiä ja ennalta arvaamatta,
eikä mieli tahdo käsittää millään tapahtunutta.
On eletty sokissa ja musertavassa surussa, hetki hetkeltä
toisistamme, läheisistämme sekä arjen raameista lohtua ja tukea saaden.
Mustimmillaan on riittämiin, kunhan hengitetään.
Halataan paljon, väliin on valtava tarve puhua, turvata ja sanottaa,
väliin ollaan vain hiljaa.

Elokuun aurinko paistaa yhä lämpimästi.

Lohduttaako se lämmöllään vai jatkaako vain ikiaikaista tehtäväänsä?

Tuuli löyhyttää loppukesän painavia omenapuita,

hipaiseeko se samalla murtuneita

vai pelmuttaako vain omenaisia oksia?

Öisen meren taivaankaarelta on välkkynyt kirkkaus ja kaunein kajo.

Näethän meidät rakas!

Aina sydämissämme.
♥

Käpylän kulmilla

Puu-Käpylän kulmille olisi tahtonut unhottua,

noihin hurmaaviin puutarhamiljöihin ja nostalgiaan.

Ainutlaatuinen kyläyhteisö ja keidas Helsingin keskellä.

Suomenlinna

Sykähdyttävä, rouhea, historiallinen, huokailemaan saavan kaunis

ja kiehtova, kertakaikkisen upea Suomenlinna.

Se saa joka kerta tämän merentyttären onnelliseksi, 

olon kotoisaksi ja haaveilemaan 

vuodenkierrosta luonaan.