keskiviikko 12. syyskuuta 2018

jäähyväisiä ja uusia alkuja




Olemme hyvästelleet rakkaamme.
Tämä suru on raastanut sydämet karrelle ja apposen auki.
Kyyneleet kulkevat poskilla usein,
hiljalleen, ryöpyten,vaihvihkaa, tulvana, huomaamattakin.
Kuvien katsominen sattuu, mutta valaa kuitenkin lohtua.
Niin monta, monta sydämen muistoa.

Syyskuun arki on tempaissut uusiin askeliin ja polkuihin.
Toivoin niin kovasti kevyttä alkua, vihdoinkin,
mutta saimmekin henkisesti yhden raskaimmista.
Elämä ei vain kysy, mikä meille sopii,
tähän on nöyrtyminen.
Vaikka nyt onkin monella tapaa vaikeaa,
tästäkin surusyksystä kuljetaan
eteenpäin.



16 kommenttia:

  1. Voimia teille suruun ja kaipaukseen. Onneksi meille jää muistot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin kiitos Eeviregina. Suru kulkee nyt väkevänä mukana, mutta onneksi ovat rakkaat muistot. Kun menetämme rakkaamme täysin yllättäen, on tapahtunut epätodellista pitkään. Yhä vielä on hetkiä, ettei mieli tahtoisi uskoa tapahtunutta. ♥

      Poista
  2. Lämmin osanottoni, Hannah! Paljon voimia jokaiseen hetkeen. <3

    VastaaPoista
  3. Aika rakentaa kaikista muistoistanne lohdutuksen.
    Voimia suureen suruun ja ikävään ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin kiitos Ansku. Elämä osaa todellakin yllättää. Tämä syksy on puhutellut jälleen kerran syvästi ja muistuttanut hetkissä elämisen merkityksestä.
      Ihanaa, kun olet siellä♥

      Poista
  4. Suru ja ikävä eivät kokonaan katoa, mutta muuttavat muotoaan ajan myötä. Muistot jäävät elämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viisaita sanoja, kiitos seita♥
      Oma kokemukseni on, että jokaisen menetyksemme jälkeen meihin asettuu suru, ikään kuin meihin pesänsä tehden. Ensin suru on vahvaa ja kipeääkin tekevää, mutta asettuu aikanaan kauniina kaipuuna. Meihin se kuitenkin jää, ikävän sointuina ja muistoina.

      Poista
  5. Lämmin osanotto suuressa surussa.

    VastaaPoista