sunnuntai 19. elokuuta 2018

kun olet poissa




Kesämme on taittunut sydäntäsärkevään suruun.
Meille niin kovin rakas ihminen on lähtenyt yhtäkkiä ja ennalta arvaamatta,
eikä mieli tahdo käsittää millään tapahtunutta.
On eletty sokissa ja musertavassa surussa, hetki hetkeltä
toisistamme, läheisistämme sekä arjen raameista lohtua ja tukea saaden.
Mustimmillaan on riittämiin, kunhan hengitetään.
Halataan paljon, väliin on valtava tarve puhua, turvata ja sanottaa,
väliin ollaan vain hiljaa.

Elokuun aurinko paistaa yhä lämpimästi.
Lohduttaako se lämmöllään vai jatkaako vain ikiaikaista tehtäväänsä?
Tuuli löyhyttää loppukesän painavia omenapuita,
hipaiseeko se samalla murtuneita
vai pelmuttaako vain omenaisia oksia?

Öisen meren taivaankaarelta on välkkynyt kirkkaus ja kaunein kajo.
Näethän meidät rakas!
Aina sydämissämme.



22 kommenttia:

  1. Voi sentään. Otan osaa suruun! Halauksia!

    VastaaPoista
  2. Lämmin osannottoni ♥
    Voimia teille suruun ja ikävään ♥

    VastaaPoista
  3. Lämmin osanottoni. <3
    Voimia jokaiseen päivään.

    VastaaPoista
  4. Osanottoni ja etähalaukseni. Voimia. ♥

    VastaaPoista
  5. Osanottoni. Voimia ja jaksamista.

    VastaaPoista
  6. Osanottoni ja voimia ja jaksamista teille.

    VastaaPoista
  7. Otan osaa ja toivon teille voimia <3
    Koetan laittaa sinulle pari riviä täältä tulemaan (on ollut aikeissa jo pitkään).
    Halaus minultakin <3

    VastaaPoista
  8. Halaus Sinulle ja Teille jokaiselle, jotka Rakastanne kaipaatte. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi Piipe, kaunein kiitos♥ Emme olisi millään arvanneet kesän taittumista tällaiseksi surusyksyksi. Tunnemylläkät ovat olleet valtavat, mutta askel kerrallaan kuljetaan eteenpäin. Hänen valoisa muistonsa luo lohtua vaikka menetyksensä tekeekin nyt vielä kovin kipeää.

      Poista