vuodenkiertomme

Sain taannoin ihanaiselta Anskulta  kauniista Tuulta ja Tyrskyjä -blogistaan 

vuodenaikahaasteen, jossa tuli valita kuva jokaisesta vuodenajastamme.

Kevätkuvaan poimin uljaat, upeat joutsenet,

joiden paluun koen vahvana ja riemullisena kevään merkkinä. 

Kesä ja kukkaset, erottamattoman ihana yhdistelmä.

Kesä on vehreyttä, vapautta, valoa, merta♥

Syksynlapsen ominta aikaa. 

Jotakin perin levollisen kaunista ja syvää rauhaa syksyssämme on, mitä rakastan.

Talvessakin on lumonsa. 

Joulu edustaa meikäläiselle valontuojaa pimeyteen, 

mutta iloitsen kunhan pääsemme tammikuulle,

valonkasvuun ja päivien pidentymiseen pakkaspäivineen..

Haasteen voisi jakaa eteenpäin, mutta jätän sen tällä kertaa.

Nappaa haaste matkaasi, jos kiinnostuit.

Kiitos sinulle Ansku,  tämä oli kiva toteuttaa.

Kenties poimin samalla idealla vielä muitakin kuviani.

*****

Kiitos ihanat tästä vuodesta.

Lempeänsuloista vuoden viimeistä.

Onnenhelinää ja kaikkea kantavaa uuteen vuoteen 2017!

viivähdys joulussa

 Kaikesta loppuhösästä, väsystä ja kiukkumarmatuksista

huolimatta aatoksi aukeni rauha.

Hetken voi leijata täällä vielä joulun tunnelmissa,

sitten tahtoo kurkata jo etipäin.

Vuorokaudet keikahtivat jälkikasvulla tykkänään nurinniskoin,

öisin yläkerta on raikannut pelimaailmaa, Bowieta ja psykedeelisiä tanssikuvioita,

aamupäivät ovat olleet taianomaisen hiljaisia.

Rakkaan kanssa linnoittauduttiin soffalle ja katsottiin maratonina 

Modusta ja muutamaa muuta sarjaa.

Välillä torkuttiin ja kelailtiin takaisin unen alle jääneitä kohtia...

Kylkiäisenä herkuteltiin kunnioitettava pläjäys jouluherkkuja, limppua graafilohella

ja muilla höysteillä, suklaita ja Fazerin parhaita.

Tavattiin rakkaita ja tultiin yllätetyiksi pahanpäiväisesti vielä kymmenien johdosta.

Huomiointi liikutti puroiksi ja tuntui täysin ylenpalttiselta. 

Kiitos ihanat, lahja tulee löytämään varmasti kohteensa!

Ja ettei joulun lomailu aivan auvoista olisi on maallinen elo tarjonnut myös

pirullista särkyä migreenin ja niskajumin muodossa,

flunssaoloa ja ylen määrin närästystä.

Hah, sitä saa mitä tilaa. Tästä ei voi kuin nousta ja käydä;)

joulu jo aivan nurkan takana

Olen poiminut joulun tunnelmaa helmoihini ja mieleeni.

Välillä tuntui jo, ettei työrepun taakalta jaksa syttyä lainkaan juhlaan,

mutta päätin pyhästi ja raudanlujasti kantaa kerrallaan vain päivän kuormaa. 

Ilonpisaroina pesäsessä helisee jo erään erityisen rakkaan 

kotiinpalaajan nauru ja sädehtivät silmät. 

Maisema on lumivalkea ja keittiössä leijaa pipareiden tuoksu.

Taika tulee lopulta pienestä, 

luonnon kauneudesta, musisoinnin lumosta ja rauhoittumisesta. 

Toivon sinulle suloista joulunalusaikaa ja lempeää laskeutumista joulun viettoon. 

tuhat kilometriä

Joskus on parasta vain lähteä ja vaihtaa maisemaa.

Varsinkin, kun perillä odottaa rakas ihminen.

Pääkaupungin viima oli lumettomuudesta huolimatta jäätävä ja luihin menevä,

 mutta mielet lämpöisiä ja valoisia. 

Kuljettiin jouluhumussa, Tuomaan markkinoilla, herkuteltiin, hytistiin, lämmiteltiin.

Tehtiin löytöjä, kukuttiin yömyöhään, herättiin pikkujouluista palaavien

naapureiden jatkoriehaan, rennosteltiin, muisteltiin isääni.

Oli aamubrunssia, leffalumoa, kuumia kastanjoita, sorinaa, syttyviä silmiä.
Vaikka hetket liitivät, saimme ihmeellisen paljon.
Paluumaratonin jäisillä teillä väsymyksen peittoava
hyrisevä onni.

puhuria

On pitänyt puhuria.
Niin marraskeleissä, työrintamalla kuin pään sisällä. 

Yhtenä hetkenä maatuva maa vesisateineen, toisena talvinen pakkanen.

Välillä on ollut tyystin rätti olo.
Flunssakin vei voimat ja kaatoi petiin.

Ei tahdo riittää paukut tännekään, ehkä kyseenalaistan merkitystäkin. 

Alkuviikon työmatkaa ilahdutti kirkkovalaistus ja aamuhämärässä levännyt rauha.  

Joulu on sittenkin jo lähellä!

rakkautta, rohkeutta, vuosirenkaita

Rakkaus on pyykkäreistä parhain,

se kuuraa kaksin käsin

mustat pilkut, läikät, tahrat, pois. 

Kun rakastat, 

muistat juuri sen,

mikä tulee muistaa. 

Kukan, jonka nimeä kukaan ei tiedä.

Maan, jossa kukaan ei ole käynyt.

Kun rakastat,

olet rohkeampi kuin kukaan,

olet nainen, olet mies, olet sinä.

Kun rakastat,

tiedät ehdottoman varmasti,

että ne, jotka rakastavat,

eivät ikinä kompastu.

- Tommy Tabermann

sydänvaloa

Otin ja lähdin.

Kaverina koiruus, ihanin ikinä.

Retkirepussa kuumaa kaakaota ja leipänen. 

Päivän paras päätös, kruunasi pyhän,

valaisi sydämen.

murroksessa

Marraskuulla oli tuliaisina murroksensa. 

Juuri nyt tämä on konkretisoitunut työrintaman uutena kuosina myrskyineen.

Peilistä minua katsookin väsyneet, mietteliäät silmät.

Paljon puntarissa ja pohdinnan alla. 

Pesäsessä on sitävastoin helissyt liikutus rakkaan vuosirenkaista ja esikon kakskakkosista.

Juhlahumua vietettiin taannoin pienesti perheen kesken.
Olihan parhautta saada olla yhdessä!
Rakkaat, rakkaat onnitteluhalit vielä Muumitytöllemme.
♥

Kohta kolisee omalla kohdallakin.

Viime aikoina jostakin on puskenut päähäni itsepintainen pähkinä;
kukoistanko arjessani vai taaplaanko päivästä toiseen selviytymisperiaatteella.
Penteles on pistänyt selkä seinää vasten,
ei luovuta vaan perää ja vaatii vastausta.
Ja samalla jokin kaiku kertoo korvamatona äitini äänellä,
miten viiskymppisistään naiseuden parhain elo vasta alkoi.
Tuokoon tuo lohtua
taaplaajalle tai toimikoon ruoskana muutokselle.
Huoh hiphuraa. 

taivaankaarelta sydämiä

Olisin tahtonut lähteä junanviemäksi,

mutta jäinkin tuulentuivertamiin kaislikoihin, ruskalehtiin, vilttihoivaan.

Siedätän ikävää, suunnittelen tulevaa.

Lennätän taivaankaarelta sydämiä,

karkotan kaaosta, pöyhin, järjestän, tyynnytän.

Ja ykskaks muistan päivämme,

 meitä, vuosia, oi. 

♥

lokakuun väreilyä

Viikonlopun luomilla oli sumua ja väsyn varjoja.

Päänsisäistä myrskyä ja monta muuttohaukkaa.

Lennosta en tiedä, mutta ajatuskin siivistä lohduttaa.

Luo valoa ja kääntää katsetta eteenpäin. 

Lokakuu on luonamme vahvana ja vaativana.

Muistutan itseäni näistä hetkistä, läsnäolosta, olevaisesta. 

Kaikki tämä, tässä ja nyt.