Mielessä kuut, puolukat, hahtuvat.
Verikuu jäi pilviin,
mutta muuten kuu on näyttäytynyt senkin edestä.
Puolukoita ilmestyi oven taa,
perattuina ja suurella sydämellä ojennettuina.
Hahtuvaiset ajatukset ovat leijanneet väsyn jälkeen
kepeämpänä, valoa vasten.
Syyskuun lähtö ihmetyttää.
Joko se meni!
Taas niin kauniisti kuvitettua ja sanoitettua tunnelmaa.
VastaaPoistaMinuakin ihmetyttää miten nopeasti syyskuu meni.
Kiitos seita. Syyskuu suorastaan juoksi, otti hyppyloikkia ja vipelsi vauhdilla:)
PoistaVerikuuta en nähnyt minäkään...kuten sanoit jäi pilviin ja minulla vielä luomien taakse..:)
VastaaPoistaNiinkuin siitä hehkutettiin! Nousin varta vasten kuuta kurkkimaan, mutta olosuhteet eivät vain olleet suosiolliset....
Poistaverikuu jäi minultakin näkemättä pilvisyyden vuoksi.
VastaaPoistaAika monellehan näin kävi.
PoistaMelkein tunnen noiden puolukoiden maun kielelläni :)
VastaaPoistaVoin sanoa Seija, jotta olivat todella herkullisia! Herkuttelin niitä suoraan suuhun napsimalla ja ihastelin kirpeyttä. Tykkään!
PoistaOnpa mahdottoman kaunis kuvasarja. Ja minulla on vielä puolukat metsässä tai torilla tai missä nyt hyvänsä, mutta jostain pitää hankkia kyllä punaposkia pakkaseen. Verikuuta en jaksanut edes herätä katsomaan, olen niin uninen.
VastaaPoistaKaikkea hyvää ja suloista ja kaunista lokakuuhusi!
Oi kiitos, sykähdytit viestilläsi. Puolukoita on minunkin vielä saatava lisää. Marjoja menee joka päivä, mitä elämä olisikaan ilman!
PoistaIhanaista lokakuuta sinullekin Kirjailijatar♥