sunnuntai 20. syyskuuta 2015

kietoutuu kiinni minuun




Mietin...

 kirjoittamisen mieltä,
kuinka kaukaa voi löytää varhaisimmat muistot,
mikä on ruskan koti,
millainen päivä on valjennut Englannissa,
miten kehon muisti onkaan vahva ja pettämätön,
onkohan lampurina onnellista,
miten uuteen loikkaaminen vaatii uskallusta,
kuinka kaunis on tämä syys,
milloin kävin haudalla,
moniko helmi hukkaantuu huomaamattamme,
vieläkö kränkkäjalka kestäisi kärrynpyörän,
miten paljon kannamme turhaa kuormaa mukanamme,
kuinka tärkeitä ovatkaan omat ihmiset,
miten musiikki ja meri onkaan mun sydämessä,
miksi on niin pirun vaikeaa mennä ajoissa nukkumaan,
mitä on loppupeleissä omien rajojen ylittäminen,
vieläkö voisin auttaa,
mikä on tahdon ja täytymisen ero,
löytäisinköhän sen murean mustikkapiiraan ohjeen,
miten taikoisin tämän köhän tiehensä,
onko suvaitsevuus hyve vai inhimillisyyttä,
olisiko vielä ruiskaunokkeja,
hallitseeko elämänsä vahtimalla jokaista suupalaansa
ja piiskaamalla itsensä salille ja treeneihin,
otanko huomioon toiveeni,
missä piilee minun aikarosvoni.

Lempeää pyhää.



28 kommenttia:

  1. Ihana teksti ja kuvat!

    Leppoisia syystuulia täältä Mantelilaaksosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susanna. Flunssasumusta huolimatta ajatus laukkaa tai ehkäpä juurikin turhautumisesta johtuen...;)

      Poista
  2. Osui ja upposi aina Englantia myöten! Kun keksit, miksi on niin pirun vaikea mennä ajoissa nukkumaan, kerro se minullekin;)

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Leena, kunhan tuon arvoituksen ratkon, kerron etunenässä sinulle! Olen ollut nuoresta asti melkoinen yökukkuja vaan eihän tuota jaksa enää saman malliin millään näillä vuosirenkailla;) Nappaan omaa lisäaikaa muka yöstä, minä elämännälkäinen, mutta mitä vielä. Osuu omaan nilkkaan ja lujaa!
      ♥♥♥

      Poista
  3. Viekoitteleva teksti ja huikea tuulimylly. Minäkin mietin juuri tänään, milloin kävin viimeksi haudalla, on siitä aikaa, ihan liikaa - vai kukapa sitäkään mittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjailijatar, ilahdutit käynnilläsi! Tuulimyllyt ovat kiehtovia. Nappasin tuosta ihastuksesta lennosta matkakuvan, onneksi ehätin.
      Hautausmaat merkitsevät minulle kaipuuta, rauhaa ja rakkautta. Lukemattomat kerrat olen kulkenut hautausmaan portista, kun olen kaivannut hiljaisuutta ja halunnut viettää hetkiä muistellen ja ikävöiden. Käynneillä on ollut merkittävä sijansa surutyössä. Ei haudalla käynti kuitenkaan suremista mittaa. Jollekin se tuo suurta lohdutusta, toinen taas suree tyystin toisin tavoin.
      Valoa ja lumoa syksyysi♥

      Poista
  4. Siinäpä sitä, elämän kysymyksiä. Paljon ehtii ajatuksissa :). Kaunis tuulimylly ja muutkin kuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monenmoista ajatusta flunssansumuisessa päässä, sanos muuta;)

      Kaunista alkavaa viikkoa sinulle!

      Poista
  5. Viisaita kysymyksiä, painavaa pohdintaa. Lämmin halaus Sinulle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Flunssankaatama kiittää lämpimästi. Teekupposen hörpinnältä vilkutus ja valoisan viikon toivotus♥

      Poista
  6. Hypellen, sinne tänne. Kauas ja lähelle. Syvälle sisimpään ja taas pinnalle. Todeten, kysyen, arvioiden, epäillen. Vastatenkin. Sellaisia olemme mietteissämme. Tämä oli kauniisti puettu sanoiksi. <3

    VastaaPoista
  7. Paljon hyviä kysymyksiä ja joukossa monta kovin tuttua ja vaikeaa sekä ratkaisematontakin.
    Ja kuvasi jälleen kerran niin kauniit ja puhuttelevat.
    Lämmin halaus sinne sinulle, ihanalle ja eloisalle tulisielulle ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ansku, halauksesi on vastaanotettu ilolla ja liikutuksella. Ihanaa, kun olet ystäväinen♥

      Poista
  8. Nukkumaan ei malta mennä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se! Niin kuin nukkuminenkin on suloista. Ja riittävät yöunet tärkeitä, ja sitten kuitenkin.....
      Lämmin ♥ luoksesi!

      Poista
  9. Hannah, sinä suloinen kauniiksi sanoiksi ajatukset pukeva ihana siellä!
    Se, mitä kuiskasit hiljenneellä Riihipirtillä, nostatti pienet kyynelhelmet silmäkulmaan. Olen kirjoittanut ja pyyhkinyt. Kurkistanut ja kulkenut pois. On tuntunut, ettei kukaan huomaa, vaikka pirtti hiljenee. Se, että sanot kaivanneesi, oli kuin raikas syyssade väsyneille kasvoille. Kiitos suloinen! Ehkäpä sittenkin sujautan jonkun rivin Riihipirttiin vielä.....
    Iloa ja syyskuulasta kauneutta päiviisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tinttarus-kulta, ihanaa kuulla sinusta! Et arvaakaan, miten monta kertaa olet ollut kaivattuna sydämelläni. Ja uskon monella aivan samat tunnot.
      Olen kuulostellut hiukan arkana ja alakulolla hiljaisuuttasi, mutta ymmärtäen ja monesti mielessäni lämpimiä ajatuksia luoksesi lennättäen. Kun blogille tulee taivalta, tulee myös suvantoja ja pohdintoja jatkamisesta. Kaikella on aikansa ja paikkansa. Joskus roihuten palolla ja isolla liekillä, joskus ehkä hiipuen ja taasen tuikkien pienellä loisteella, joskus hyvästien heitolla, joskus taas uuteen suuntaamisella. Tärkeintä on tehdä kuten sydän sanoo. Iloitsen, jos jatkat!
      Toivon syksyysi myötäistä ja kaikea kantavaa. Lämpöisin halaus luoksesi♥

      Poista