Mietin...
kirjoittamisen mieltä,
kuinka kaukaa voi löytää varhaisimmat muistot,
mikä on ruskan koti,
millainen päivä on valjennut Englannissa,
miten kehon muisti onkaan vahva ja pettämätön,
onkohan lampurina onnellista,
miten uuteen loikkaaminen vaatii uskallusta,
kuinka kaunis on tämä syys,
milloin kävin haudalla,
moniko helmi hukkaantuu huomaamattamme,
vieläkö kränkkäjalka kestäisi kärrynpyörän,
miten paljon kannamme turhaa kuormaa mukanamme,
kuinka tärkeitä ovatkaan omat ihmiset,
miten musiikki ja meri onkaan mun sydämessä,
miksi on niin pirun vaikeaa mennä ajoissa nukkumaan,
mitä on loppupeleissä omien rajojen ylittäminen,
vieläkö voisin auttaa,
mikä on tahdon ja täytymisen ero,
löytäisinköhän sen murean mustikkapiiraan ohjeen,
miten taikoisin tämän köhän tiehensä,
onko suvaitsevuus hyve vai inhimillisyyttä,
olisiko vielä ruiskaunokkeja,
hallitseeko elämänsä vahtimalla jokaista suupalaansa
ja piiskaamalla itsensä salille ja treeneihin,
otanko huomioon toiveeni,
missä piilee minun aikarosvoni.
Lempeää pyhää.
Viisaita pohdiskeluja!
VastaaPoista♥
PoistaIhana teksti ja kuvat!
VastaaPoistaLeppoisia syystuulia täältä Mantelilaaksosta!
Kiitos Susanna. Flunssasumusta huolimatta ajatus laukkaa tai ehkäpä juurikin turhautumisesta johtuen...;)
PoistaOsui ja upposi aina Englantia myöten! Kun keksit, miksi on niin pirun vaikea mennä ajoissa nukkumaan, kerro se minullekin;)
VastaaPoista<3
Voi Leena, kunhan tuon arvoituksen ratkon, kerron etunenässä sinulle! Olen ollut nuoresta asti melkoinen yökukkuja vaan eihän tuota jaksa enää saman malliin millään näillä vuosirenkailla;) Nappaan omaa lisäaikaa muka yöstä, minä elämännälkäinen, mutta mitä vielä. Osuu omaan nilkkaan ja lujaa!
Poista♥♥♥
<3
VastaaPoistaLämmin ajatus ja ♥ luoksesi!
PoistaKiitos Hannah...samoin sinulle ♥
VastaaPoistaValoa tulevaan viikkoosi♥
PoistaViekoitteleva teksti ja huikea tuulimylly. Minäkin mietin juuri tänään, milloin kävin viimeksi haudalla, on siitä aikaa, ihan liikaa - vai kukapa sitäkään mittaa.
VastaaPoistaKirjailijatar, ilahdutit käynnilläsi! Tuulimyllyt ovat kiehtovia. Nappasin tuosta ihastuksesta lennosta matkakuvan, onneksi ehätin.
PoistaHautausmaat merkitsevät minulle kaipuuta, rauhaa ja rakkautta. Lukemattomat kerrat olen kulkenut hautausmaan portista, kun olen kaivannut hiljaisuutta ja halunnut viettää hetkiä muistellen ja ikävöiden. Käynneillä on ollut merkittävä sijansa surutyössä. Ei haudalla käynti kuitenkaan suremista mittaa. Jollekin se tuo suurta lohdutusta, toinen taas suree tyystin toisin tavoin.
Valoa ja lumoa syksyysi♥
Siinäpä sitä, elämän kysymyksiä. Paljon ehtii ajatuksissa :). Kaunis tuulimylly ja muutkin kuvat.
VastaaPoistaMonenmoista ajatusta flunssansumuisessa päässä, sanos muuta;)
PoistaKaunista alkavaa viikkoa sinulle!
Kaunista... ♥
VastaaPoistaKiitos! ♥
PoistaViisaita kysymyksiä, painavaa pohdintaa. Lämmin halaus Sinulle! <3
VastaaPoistaFlunssankaatama kiittää lämpimästi. Teekupposen hörpinnältä vilkutus ja valoisan viikon toivotus♥
PoistaHypellen, sinne tänne. Kauas ja lähelle. Syvälle sisimpään ja taas pinnalle. Todeten, kysyen, arvioiden, epäillen. Vastatenkin. Sellaisia olemme mietteissämme. Tämä oli kauniisti puettu sanoiksi. <3
VastaaPoistaIlahdutit, kiitos♥
PoistaPaljon hyviä kysymyksiä ja joukossa monta kovin tuttua ja vaikeaa sekä ratkaisematontakin.
VastaaPoistaJa kuvasi jälleen kerran niin kauniit ja puhuttelevat.
Lämmin halaus sinne sinulle, ihanalle ja eloisalle tulisielulle ♥
Kiitos Ansku, halauksesi on vastaanotettu ilolla ja liikutuksella. Ihanaa, kun olet ystäväinen♥
PoistaNukkumaan ei malta mennä.
VastaaPoista♥
Sepä se! Niin kuin nukkuminenkin on suloista. Ja riittävät yöunet tärkeitä, ja sitten kuitenkin.....
PoistaLämmin ♥ luoksesi!
Kauniita ajatuksia.
VastaaPoista♥
PoistaHannah, sinä suloinen kauniiksi sanoiksi ajatukset pukeva ihana siellä!
VastaaPoistaSe, mitä kuiskasit hiljenneellä Riihipirtillä, nostatti pienet kyynelhelmet silmäkulmaan. Olen kirjoittanut ja pyyhkinyt. Kurkistanut ja kulkenut pois. On tuntunut, ettei kukaan huomaa, vaikka pirtti hiljenee. Se, että sanot kaivanneesi, oli kuin raikas syyssade väsyneille kasvoille. Kiitos suloinen! Ehkäpä sittenkin sujautan jonkun rivin Riihipirttiin vielä.....
Iloa ja syyskuulasta kauneutta päiviisi!
Tinttarus-kulta, ihanaa kuulla sinusta! Et arvaakaan, miten monta kertaa olet ollut kaivattuna sydämelläni. Ja uskon monella aivan samat tunnot.
PoistaOlen kuulostellut hiukan arkana ja alakulolla hiljaisuuttasi, mutta ymmärtäen ja monesti mielessäni lämpimiä ajatuksia luoksesi lennättäen. Kun blogille tulee taivalta, tulee myös suvantoja ja pohdintoja jatkamisesta. Kaikella on aikansa ja paikkansa. Joskus roihuten palolla ja isolla liekillä, joskus ehkä hiipuen ja taasen tuikkien pienellä loisteella, joskus hyvästien heitolla, joskus taas uuteen suuntaamisella. Tärkeintä on tehdä kuten sydän sanoo. Iloitsen, jos jatkat!
Toivon syksyysi myötäistä ja kaikea kantavaa. Lämpöisin halaus luoksesi♥