torstai 18. heinäkuuta 2013

hetkien havinaa




Maallakäynti vei vuosikymmenten taa.
Aina se sen tekee,
vanhemmiten vain voimakkaammin.
Sydäntä kiertäen.

Mummon ja papan hauta kasvoi sammalta.
Enon elämä pöydällä.
Toisen lammella ja metsien leppeässä havinassa.
Ajan ruosteinen ratas elosuojan ylisillä
ja navetan akkunoissa.
Monet rakkaat piirongilla,
askeleet lattian narinassa.

Lapsuus vilkutti pellon päästä.
Kissankello korvalla.



16 kommenttia:

  1. Hurmaava teksti! Voi hyvin sinä siellä.

    VastaaPoista
  2. Kaunis, nostalginen teksti. Tunnistan tuon haikeuden, joka liittyy tiettyihin paikkoihin. Niin paljon muistoja rakkaista ihmisistä, joita ei enää ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haikeus - niin arvokas, monikerroksinen tunne, kertoo perin merkityksellisestä,sydämeen piirtyneestä.

      Kiitos sanoistasi. Suloista viikonloppua♥

      Poista
  3. menneen ja nykyisyyden arvokkaat hetket:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuret, niin tärkeät. Ja tämä hetki, kuten sanoit.

      Poista
  4. Paljon puhuva teksti - kaipausta menneeseen, kiitollisuus tästä hetkestä - ihanat kuvat! Onnellista viikonloppua Sinulle, Hannah!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Piipe, oikein valoisaa ja lempeää viikonloppua myös sinulle. Voi hyvin♥

      Poista
  5. Upeasti kirjoitit♥
    Olen huomannut, mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän herkistyn lapsuuden muistoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi siskonen, tunnistan niiiiiin saman. Taidamme olla aikas herkkiä tapauksia;)

      Läikäytit kauniilla sanoillasikin, kiitos. Leppoisaa viikonloppua, voi hyvin siellä♥

      Poista
  6. love the first photo. very homey
    atmosphere i love.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thanks for your lovely words Coco. Happy you wanted to left message to me. Have a sweet weekend!

      Poista
  7. Voi miten paljon kissankelloja <3 meinaan pakahtua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakahtua olin minäkin, olivat niiiiin suloisia!

      Poista
  8. Paljon tuttua kuvissa ja tunnelmissa. Kävin myös jo autiossa mummolassani ja kiertelin paikat hitaasti, pysähtyen.

    Se todellakin tuntuu yhä tärkeämmältä vuosien lisääntyessä, merkitykselliseltä ja vahvasti vaikuttavalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon ymmärtäväni oikein hyvin, niin samoja tuntoja täälläkin.

      Kaunista viikonloppua luoksesi♥

      Poista