sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

onnea ja kaipuuta




.. tämän aamun askelissa ja sydänalassa



 ulkoillessani heleässä auringonpaisteessa.



Elämän hauraus ja katoavaisuus ajatuksissa.
Viime päivinä olen ikävöinyt kovin isääni.
Suru aaltoilee, nyt vaahtopäin.



Olemme viettäneet rakkaan kevättyttömme juhlaa.
Keijuaskelisen liihottelijan.
Suurisydämisen, suloisen kulkijan,
 joka haluaa pitää huolta heikommastaan.
Tulisieluisen, palavasilmäisen tarinankertojan,
joka on kiinnostunut menneistä ajoista.

Hän on taitava piirtäjä ja intohimoinen leikkijä.
    Vesipeto, merenneitojen sukua. 
Iloinen ja temperamenttinen musikantti,
joka on perheemme naisten klaanissa nimetty ansiokkaasti
pikkupippuriksi isosiskonsa ollessa puna- ja äitinsä tulipippuri.
Hän siirtää vuoria katseellaan ja
halaa niin lämpimästi, että saa sydämen läikkymään.

Onnea rakas, pidäthän unelmistasi kiinni♥



5 kommenttia:

  1. Ihastuttava kertomus♥

    Voin jakaa tuntosi sekä isän että tyttären kohdalla.

    VastaaPoista
  2. Elämän laineilla on vaahtopäitä tyventen välillä. KAipauksesi keskelle toivon sinulle voimaa ja vahvuutta jaksaa. Hiljalleen kaipaus muuttaa muotoaan ja saa kauniiden muistojen kehykset ympärilleen. Oman isäni sairaus on sellainen, että jokaisesta päivästä kiitän, koskaan en aamulla tiedä, onko se viimeinen. Elämässä ei mikään ole itsestäänselvää.
    Meilläkin vietetään pian tyttösen synttäriä. Tuon kohta 8-vuotiaan...Kauniisti sanoiksi puhuit äidin rakkautesi. Kyynelsilmin luin rivejä, joissa lepäsi sanomattoman suuri hellyys!
    Aurinkoa pilvien lomaan sinun hetkiisi toivotan!

    VastaaPoista
  3. Leena Lumi;
    Lämmin ajatus luoksesi♥

    tinttarus;
    Voi sinua ihanaista, kiitos sanoistasi! Itsestäsi! Voi hyvin sinäkin♥ Halaten, Hannah

    VastaaPoista
  4. Iloista tiistaita sinulle, blogiystäväin:)

    Kauniita kuvia jälleen. Tuli mieleen, minnehän meidän pihapiirin fasaanit ovat hävinneet?? Ensimmäistä kertaa viime kesänä saimme tutustua niihin omassa pihassa. Ensin olin hieman ennakkoluuloinen, mutta eivät ne vahinkoa tehneet. Aika kivoja olivat, omia luonnonkanoja:))

    VastaaPoista
  5. A-L;
    :)Kiva kun kävit!
    Fasaaneja on riittänyt kotikatumme pihapiireissä varsinkin tänä ja viime talvena. Ovat tosiaan aika vekkuleita "luonnonkanoja":) Vaan aika arkajalkoja, kun niitä yrittää kuvata..
    Kaikkea hyvää viikkoosi, voi hyvin!

    VastaaPoista