tiistai 15. maaliskuuta 2011

kierto




Kevät tasaa päivät,
jakaa auringon kaikkeen,
vuoden pimeimpään päivään saakka.
Ja siitä me puhumme:
tasaus, rakkaus.
Ei päivistä, jotka ovat kirkkaita
itsessään.
Päivistä, jotka ovat hämäriä
annettuaan pois kaiken.          

-Saila Susiluoto


Kirjoittanut klo

2 kommenttia:

  1. tinttarus17 maaliskuuta, 2011 14:35

    KOskettipa ihan sisälle syvimpiin tuntoihin asti. Kunpa omista hämäristä päivistään oppisi löytämään sen, mikä antaa valon. Kunpa ei ikinä antaisi pois koko valkeutta.
    ...vuoden pimeimpään päivään saakka...Luin näissä sanoissa lujan lupauksen. Aurinko jakaa valonsa uuteen kevääseen ja kirkastaa varjot!

    Kaunis runo. Jäi soittamaan säveltään sydämelleni. Kiitos tästä.

    KEvät ottaa päivä päivältä tiukemmin tuntuunsa!

    VastaaPoista
  2. Hannah17 maaliskuuta, 2011 18:32

    tinttarus;
    Minuakin tuo runo puhutellut ja koskettanut.
    Nautitaan kevään suloisuudesta, kaikellamme.
    Lämmin halaus ystäväinen!

    VastaaPoista