uutukaisen äärellä

Joulu tuli ja meni, ja olemme jo uutukaisen vuoden alussa.

Laskeuduin joulunviettoon todella väsyneenä.

Viimeiset viikot ennen joululoman alkamista olivat työrintamalla 

tutuksi tulleen paineisia ja hektisiä.

Kohtaan työssäni karusti jouluun liittyviä tummempiakin sävyjä.

Joulu ei tuo valitettavasti kaikille auvoista riemua saati turvaa

vaan enemminkin ahdistusta, uhkaa, 

yksinäisyyttä, vaillejäämistä.

Oma joulumme oli hyvä ja hellä.

En kantanut ulkoisista puitteista saati säihkeestä sen isompaa stressiä.

Arvokkainta oli saada nauttia kiirettömyydestä ja rauhasta

rakkaimpien kanssa.

Jouluamme sävytti myös suru, sillä iäkäs enoni menehtyi joulunpyhien jälkeen.

Vietin uudenvuodenaaton äitini ja muiden lähimpien kanssa 

saattelemalla enoni sairaalan kappelista vielä viimeiselle hyvästelykierrokselle

kotitanhuvilleen ja kotipaikkansa kappeliin.

Enoni eli pitkän, monivaiheisen elämän.

Toivon, että tämä intohimoinen kalamies uistelee

 nyt taivaisilla, pyhillä vesillä.

♥♥♥

Meille kaikille toivon lempeää alkanutta vuotta 2020.

Kiitollista mieltä jokaiseen uuteen aamuun, 

rohkeutta ja voimia haasteisiin, arkista iloa, onnenhelmiä, 

rauhaa, tasapainoa sekä suurta sydäntä.

Voi hyvin ystäväni!