sadonkorjuun sävyissä

Olemme saaneet niin kauniin syksyn.

Tämä sadonkorjuisen rehevä, värikylläinen vuodenaika on syksynlapsen ominta aikaa.

Olen kuunnellut merta, tuulia, sadetta,

ammentanut pelloista, auringonkukista, mäntymetsistä.

Syyskuun hetket ovat olleet hetkittäin painavia,

hetkittäin kuin höyheniä.

Mieli on lipunut usein eilisessä,

mutta arkinen katse ja sydän ovat kulkeneet päivän valossa,

pienten oppijoiden silmissä, rinnallaan tukena ja turvana. 

Totisesti olen saanut kokea olevani tarpeellinen

ja se jos mikä on merkityksellistä.
 Puhuttelen itseäni kuitenkin aika ajoin lempeästi, mutta tiukasti
 tarpeellisella muistutuksella;
on asteltava omista lähtökohdistaan,
omaa terveyttä vaalien,
itsestään hyvää huolta pitäen.

jäähyväisiä ja uusia alkuja

Olemme hyvästelleet rakkaamme.

Tämä suru on raastanut sydämet karrelle ja apposen auki.

Kyyneleet kulkevat poskilla usein,

hiljalleen, ryöpyten,vaihvihkaa, tulvana, huomaamattakin.

Kuvien katsominen sattuu, mutta valaa kuitenkin lohtua.

Niin monta, monta sydämen muistoa.

Syyskuun arki on tempaissut uusiin askeliin ja polkuihin.

Toivoin niin kovasti kevyttä alkua, vihdoinkin,

mutta saimmekin henkisesti yhden raskaimmista.

Elämä ei vain kysy, mikä meille sopii,

tähän on nöyrtyminen.

Vaikka nyt onkin monella tapaa vaikeaa,
tästäkin surusyksystä kuljetaan
eteenpäin.