Oli haikeaa päästää heinäkuun helmoista.
Ehkä mieleen hiipi loman hupeneminen,
hämärtyvät illat,
jokin selittämätön haikeus.
Elokuun askeleet ovat tuntuneet kuitenkin suloisilta.
Loppukesän rehevyys on käsinkosketeltavaa.
Näitä hetkiä on poimittava hellävaroen mukaansa,
niin kallisarvoista kaikki.
Pienet retket ja yhdessäolo.
Arki on jo matkalla luoksemme,
vaikka saammekin leijata vielä tovin lomavapaudessa.
Huomaan ajatuksissani järjesteleväni jo syksyn karttaa.
On ravisteltava ja pöyhittävä myös asenteitaan,
ettei tekisi arjesta ansaa itselleen.
Ehkä elokuun lumo löytyy uusista aluista,
sadonkorjuusta ja sametti-illoista.
Niin kesänlämpimät kuvat.
VastaaPoistaOsaan samaistua tuohon haikeuteen, se on jotain vaikeasti selitettävää. Ja on kevät-, kesä- ja syyshaikeus, niissä on pieni sävyero.
Mukavaa viikkoa ja alkavaa arkea!
Niinpä, omanlaisensa haikeus noissa vuodenaikojen lähdöissä on. Ehkä kesään liittyy vapaudesta luopumisen haiku eniten, paluu arkisiin aikatauluihin samalla kun kesälämpö ja vihreys hyvästelevät meitä.
PoistaTällä viikolla täällä leijataan vielä nautinnolla vaikka tehdäänkin jo valmisteluja ensi viikon arkeen astumiseen. Ihanaa järjestellä asioita rauhassa, se helpottaa sitten solahtamista ruotuun:)
Lempeää viikkoa sinullekin♥
Miten suloinen perhekuva (silkki?)uikuista.
VastaaPoistaEiköhän kyseessä ole juurikin silkkiuikkuperhe. Olivat tosi suloisia seurattavia!
Poista