kesän hyvästelyä

Viime viikkoihin on mahtunut paljon.

Arkista aallokkoa.

Innostusta, kipua, kompurointia.

Sisuilua, syttymistä, suuttumusta.

Turhautumista, taipumista,

haikeutta, vaikeutta. 

Huolta, mutta onneksi myös iloa tuolta ja täältä.  

Väsynyt toipilas on astellut vedenjakajalla

myöntäen, ettei kykenekään työrintaman rytinään vaan 

tarvitsee yhä parantelua ja voimaantumista.

Poskilla on vierinyt monta puroa,

mutta käynyt huojennuskin.

Onneksi on olkapäitä.

Ja rakkaista rakkain sielunsisko,

jonka hellänvahva huolenpito

on liikuttanut sydänjuuria myöten.

Kiitos sinä ihana!

Neiti Elokuu pakkaa jo täyttä päätä laukkujaan 

fiilistellen vielä venetsialaisia.

Lähteköön rauhassa, en jaksa surra menijää. 

Esikon saattelin sitäkin haikeammin mielin ja rutistuksin junalleen, 

mutta onneksi saimme ihanat hetket 

ja uusia odotellaan.

Nyt tarvitsen jarruja ja juurrutusta.

 Lämpöä ja välittämistä ystävät. 

mitä toivoisin

Mitäkö toivoisin arjen askeliin, sinulle ja minulle?

Lempeyttä ja avointa mieltä. 

Läsnäoloa ja lämpöisiä katseita.

Yhteen hiileen puhaltamista, taakkojen jakamista,

ymmärrystä, hyvää tahtoa. 

Sisua, sinnikkyyttä, voimanhippuja.

Rohkeutta kohdata myös musta ja pelottava,

hauras ja särkyvä.
Ilon pisaroita, toivoa
ja jokaisen, jokaisen alkavan aamun

uusia mahdollisuuksia.

ookko nää Oulusta?

 Yhtenä lomapäivänä suuntasimmekin pohjoista kohden.

Kaffittelimme Raahessa, mikä  tuntuu tämän merentyttären 

rinnuksissa aina varsin kotoisalta pikkukaupungilta.

Olisihan siinä idyllissä voinut hyvinkin päivän viettää,

mutta matkamme jatkui Ouluun.

Oulussa on taasen oma tunnelmansa, 

selkeästi jo pohjoisen säväys ja mentaliteetti.

Valtavasti nähtävää ja koettavaa, kulttuuria ja tapahtumia.

Lounasmenyyn valinta ei yltänyt tällä kertaa aivan odotuksiin,

mutta seurasta nautin sitäkin enemmän:)

Toripolliisi tervehti tutusti kulkijoita kauppatorilla ja piti järjestyksestä huolta. 

Ihana päivä!

Aivan kaksin, ja tulipa hoidettua tuikitarpeellisia hankintojakin.

tänään

Vuodessa on kaksi päivää,

jolloin mitään ei voi tehdä.

Ne ovat eilinen ja huominen,

joten tänään on

oikea päivä rakastaa, uskoa, tehdä ja elää.

- Dalai Lama

matkalla taas

Vaikka moni asia maatuukin vuosikymmenten saatossa

muistot jäävät. 

Jotkin hämärtyneinä, utuisina, osin kultareunallakin,
jossakin mielen kätköissä ne lepäävät.

Lakeuksilla kiertelyn myötä käväistiin myös siipan armeija-aikojen valakirkolla

ja meikätytön nuoruuden työmestoilla.

Palan painikkeeksi poimimme vielä siivun Vaasan vanhaa historiaa.
Olipas nostalgista, oi.

historian havinaa

Eräänä lomapäivänä löysimme tiemme

Isonkyrön vanhaan kirkkoon.

Ovet olivat avoinna katsella ja kuulla

tuota kaunista Kyröjoen rannalla sijaitsevaa keskiaikaista kivikirkkoa 

ja sen omintakeista tunnelmaa.

Aivan kuin lukuisat kalkkimaalaukset olisivat
kuiskineet historiaansa,

narisevat lattiat kertoneet tarinaansa.

oi elokuu

Oli haikeaa päästää heinäkuun helmoista. 

Ehkä mieleen hiipi loman hupeneminen,

hämärtyvät illat,

jokin selittämätön haikeus.

Elokuun askeleet ovat tuntuneet kuitenkin suloisilta.

Loppukesän rehevyys on käsinkosketeltavaa.

Näitä hetkiä on poimittava hellävaroen mukaansa,

niin kallisarvoista kaikki. 

Pienet retket ja yhdessäolo.

Arki on jo matkalla luoksemme,

 vaikka saammekin leijata vielä tovin lomavapaudessa.

Huomaan ajatuksissani järjesteleväni jo syksyn karttaa.

On ravisteltava ja pöyhittävä myös asenteitaan, 

ettei tekisi arjesta ansaa itselleen.

Ehkä elokuun lumo löytyy uusista aluista,

sadonkorjuusta ja sametti-illoista.