merikartoilla

Merentytär, jonka silmissä loistaa smaragdinvihreä 

ja askelissa leijaa metsänkeijuus käväisi kotopesäsessä.

Käytiin rakkailla mestoilla ja meren äärellä.

Muisteltiin mennyttä. 

Olin pakahtua muistoihin.
Niin paljon hellää ja hyvää,

mutta myös mustanpuhuvaa.

Kun menettää usvaan ja myrskynsilmään isoisänsä

 joutuu tuntemattomalle kartalle.

Kun lopulta oppii ajattelemaan tuota kaikkea,

on kulkenut vaaran laelle,

ymmärtää tuskan, luopumisen

ja jotain olennaista tästä elämästä.

Miten rakas ja ihana hän onkaan!

puutarhalumoa

Miten paljon kauneutta ja iloa puutarhat antavatkaan!
Kuvakavalkadi viehättävästä  ja monipuolisesta
Pietarsaaren Koulupuutarhasta.

hiljaisuus puhuu suuria

Toipilasta pakkaa turhauttamaan

vaikka väsy ja särky tainnuttavatkin.

En jaksaisi rajoituksia, varomisia, huolehtimista.

Mieli myllertää kuten suvisäämme.

Hetkessä aurinkoinen peittyy tummiin pilvimassoihin

ja taivas tulvii.

Huomaan kuitenkin näiden hetkien merkityksen.

On kellumisen ja voimaantumisen aika.

Kiitosmieli kuiskuttaa kaikesta hyvästä ja kantavasta.

Ajatuksissa silitän ystävän surusydäntä,

 lohdutan ja halaan.

Hiljaisuus puhuu suuria,

minusta on vain kuuntelijaksi.

pelkoja päin

Hiukan erilainen viikko ja juhannukseen laskeutuminen.

Oli mentävä pelkoja päin,

puhallettava rohkeutta rinnuksiin

ja luotettava itsensä osaaviin käsiin,
kuuleviin sydämiin.

Kävi hyvin.

Nyt toipuillaan ja parannellaan.
Rinnalla rakkaimmat. 

Lempeää mittumaaria ystävät.
♥

kun ei mahdukaan muottiin

Mitä se on, kun ei mahdukaan muottiin.

Määrittämätön, erilainen, ulkopuolinen
vaiko ainutlaatuinen ja erityinen.

Hyljeksitty, unohdettu ja jätetty
vaiko omaa tilaansa toteuttava, herkkä taituri.

Kummeksuttu ja säälitty vaiko sittenkin
salaa ihailtu ja kadehdittu,

vapaa ja vahvaksi varttuva,

oman tiensä kulkija.

henkäyksen verran

.. lumoa.

Olen pakahtua. 

Oi!

valosta

Valosta kiitän.

Valo on siemen

josta kasvavat ilo

ja toivon sitkeä puu,

joka siipinä, siltana

yli päiväsi ojentuu.

- Maaria Leinonen

ja yhtäkkiä

.. onkin kesä, vihreys ja lempeä lämpö!

On soudettu syvissä vesissä.

Hyvästelty, läikytty, lähetetty siivilleen.

Kelattu mieliä pelkojen ja pettymysten alhoista.

Iloittu onnistumisista ja vahvistuneesta itseluottamuksesta.

Nähty maailmoja, onniteltu nuoruutta

ja rakkaita ylioppilasjannuja.

Ihmekös, jos väsyttää.

Haikeasti, mutta hymyilemään saavasti.