Tarvittiin melkoista mielensiivousta
ennen kuin työmoodiin sai etäisyyttä ja lomaleijailuun myötätuulta.
Vaan siinäkin oli puolensa, akkunat kirkastuivat kummasti,
pesänen friskaantui ja puutarha perkaantui.
Meikätyttö mantratteli hikipäässä touhutessaan ja endorfiinihuuruissaan
aherruksen olevan mitä mahtavinta hyötyliikuntaa.
Ja olihan se, kroppaa kolotteli sihen malliin, jotta pienimmätkin
piilolihakset saivat huutia;)
Tohinan tasaannuttua on eletty leppeän kellotonta eloa,
kukuttu ja nukuttu fiilisten mukaan.
Tärkeimpänä rakkaiden kohtaamiset.
Ropallinen iloa jos jokin siivu suruakin.
Huokausten keskellä kuitenkin paljon pirskahduksia,
ja se jos mikä on hyvä.
Suloisia kesähetkiä!