sydämenkantaja

Liekö meikäläisen moody hieman melankolinen, 

tämä syksy kun pakkaa väsyttämään ja viemään voimia.

Työrintama on pakottanut pohtimaan 

 auttajuuden rajoja, venymistä, välittämistä,

iloa, onnistumista, riittämistä.

Huomaan kierrän katsetta myös nurjalle puolelle,

toisiin maisemiin ja mahdollisuuksiin.

Taidan kompuroida myös keski-iän kivikkoja,

kun niin kyseenalaistan ja kaipaan,

kritisoin ja kirkastan.

Huudatan perustarpeita;

riittävää unta, kunnon muonaa,

lepoa, läheisyyttä, hyväksyntää,

 mielekästä menoa, 

rakkautta.
Ja villasukkia;)

Tänään saimme seurata joutsenperhettä

ja ensimmäisten lumihiutaleiden leijailua.

Voi veljet, aivan helmihetkiä.