sumuaamut ja yks raato

Sumuaamut, utu, viipyilevyys.

Kasteiset tienoot, 

verhotut kajastukset.

Idyllin kääntöpuolena

kaiken kaatava tukkoisuus,

peilistä pilkottava pimeys,

yöt läpeensä köhivä naisraato.

Olen niiiiin turhautunut tähän 

jokasyksyiseen tautikauteen.

Sapetusta ei auta 

lääkärin syvä rintaääni

itsensä kuuntelusta,

levosta,

lisälääkityksistä ja

kaikenmaailman rohdoista.

Kaikki tuttua tutumpaa,

kokeiltu, kärvistelty, käytössä.

Työssään sairastunut

keuhkopulmainen sinnittelee

 näinä kausina

joka päivä, joka hetki.

Huoh.