lauantai 20. syyskuuta 2014

kaukaa, lähellä




Onnistuin rikkomaan silmälasini jälleen kerran.
Iloitsin toipumisesta.
Kumosin päätöksiä.
Tuskastuin, miten mielenmaltin säilyttäminen
voikaan olla vaikeaa.
Hymysin ystävän viesteille.
Väsähdin kaupoilla kulkiessani.
Leivoin juhlatarjottavia.
Mietin valheellisuutta,
pintaa ei tarvitse paljoakaan raaputtaa,
kun alta paljastuukin pahaa.
Sylitin, silitin.
Poimin viimeisiä omenia puutarhasta.
Nauroin tuulelle. 
Pohdin hyvyyden voimaa,
rehellisyyttä.

Kaukaa näen kaiken paremmin 
laulaa hän ja saa kyyneleet silmiini.




9 kommenttia:

  1. Ihana, kaunis kuvasarja! Lempeää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu, lempeyttä on löytynyt viikonlopusta monin tavoin.
      Kunhan tuon fiiliksen saisi kantamaan myös arjen kiemuroissa:)

      Poista
  2. Ihanat ovat kuvasi jälleen♥
    Minä toivon saavani pian iloita toipumisesta, mutta olen vasta siinä vaiheessa, kun tautimokoma imaisee kaikki voimat ja sotkee ajatukset. Äänenkin vei.
    Rakas hieroi kipeää selkää, laskin silmälasini lattialle ja raks, siihen jäivät rakkaan askeleen alle:)
    Pehmyttä syysviikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sinua taudinviemää! Nyt tuntuu olevan tautikausi päällä. Lepäähän ja parantele kunnolla.
      Voi noita vahinkoja, harmillisia, mutta minkäs teet.
      Lämpöinen voimahali ja toipumisen toivotus täältä luoksesi♥

      Poista
  3. Harmi juttu nuo silmälasit.
    Sylittäminen ja silittäminen ovat niin hyviä juttuja kumpikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi tällaisen pienen harmin vastaparina niin paljon hyvää ja hellää:)
      Valoisaa tulevaa viikkoa Kirjailijatar♥

      Poista
  4. Arjen riemua, iloa ja eloa ja herkkiä hetkiä!
    Niistä on omakin arki tehty.
    Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän kaipaa rehellisyyttä ja aitoutta, ei jaksa enää turhuutta!
    Ilon pisaroita!

    VastaaPoista
  5. Kosketit jälleen sanoillasi ja kuvillasi Hannah. Suloista viikonvaihdetta sinulle.

    VastaaPoista