jo neljäs

.. syksy blogissani.

Kuuntelen ajan ratasta.

Vuosirenkaiden rosoja.

Sisintäni.
Tästä on tullut minulle tärkeää.
Kiitos matkanteosta ystäväni.

"Riippumatta siitä, 

kuinka pitkältä matkasi näyttää,

ei ole koskaan enempää kuin tämä:

yksi askel, yksi hengitys,

yksi hetki 

- nyt. "

-Eckhart Tolle

kaukaa, lähellä

Onnistuin rikkomaan silmälasini jälleen kerran.
Iloitsin toipumisesta.

Kumosin päätöksiä.

Tuskastuin, miten mielenmaltin säilyttäminen

voikaan olla vaikeaa.
Hymysin ystävän viesteille.
Väsähdin kaupoilla kulkiessani.
Leivoin juhlatarjottavia.

Mietin valheellisuutta,

pintaa ei tarvitse paljoakaan raaputtaa,

kun alta paljastuukin pahaa.
Sylitin, silitin.
Poimin viimeisiä omenia puutarhasta.
Nauroin tuulelle. 

Pohdin hyvyyden voimaa,
rehellisyyttä.

Kaukaa näen kaiken paremmin 

laulaa hän ja saa kyyneleet silmiini.

vei sydämeni

Helsingin kaupunginmuseo esittelee upeassa Hakasalmen huvilassa
koskettavaa Rasvaletti-näyttelyä.

Valokuvat ja nostalginen kampaamo kuljettavat

50-luvun helsinkiläiseen ajankuvaan.
Näyttely vei sydämeni ja liikutti
myös omaa jälkikasvuani.

Suosittelen lämpimästi, todellinen helmi.

Vielä ehtii hyvin käymään!

stadin tunnelmissa II

Kuopus taisi kiteyttää aikas hyvin elokuisten

reissaajien tunnelmia miettimällä Helsingistä, 

miten ahdistuisi jatkuvaan ruuhkaelämään,

mutta nauttii täysillä kielten kombosta ja kulttuurista.

Tunnistan hänessä niin kovin itseäni,

tarpeen tilaan ja vapauteen.

kukkii yhä

Tämä syys on niin kaunis.

sumuaamut ja yks raato

Sumuaamut, utu, viipyilevyys.

Kasteiset tienoot, 

verhotut kajastukset.

Idyllin kääntöpuolena

kaiken kaatava tukkoisuus,

peilistä pilkottava pimeys,

yöt läpeensä köhivä naisraato.

Olen niiiiin turhautunut tähän 

jokasyksyiseen tautikauteen.

Sapetusta ei auta 

lääkärin syvä rintaääni

itsensä kuuntelusta,

levosta,

lisälääkityksistä ja

kaikenmaailman rohdoista.

Kaikki tuttua tutumpaa,

kokeiltu, kärvistelty, käytössä.

Työssään sairastunut

keuhkopulmainen sinnittelee

 näinä kausina

joka päivä, joka hetki.

Huoh.

postivyöryä

Kesän aikana on postia suorastaan satanut maailmalta

 piskuiselle lehmuskujalle.

Roskaposti suodattaa onneksi aika tehokkaasti törkyä
ja mainonnat deletoin pikapikaa.

Painotan linjaani vastailla vain
lukijoilleni ja nimensä jättäneille.
Roskapostiin on päätynyt kuitenkin myös

lukemattomia ihania viestejä,

joista tahdon tässä kiittää.

tuliaisia

Syyskuu on ..

vinkannut katsomaan asioita uusilta kulmilta,

nostattanut kesäkaihoa lämpöisine päivineen,

puskenut vauhtia sadonkorjuuseen,

tuonut virkistäviä muutoksia siipan työsaralle,

tuudittanut iltojen usvaan,

lennättänyt flunssapöpöt pesäseen.

Mehumaija on porissut tänään kellon ympäri

ja omenamehua on pullotettu 

pimeän kauden herkuksi.

Tämä flunssankaatama 

ottaa nyt levon kannalta 

ja kääriytyy villoihin.

Lempeää viikkoa!