torstai 21. elokuuta 2014

ikävän koti




Viime päivinä olen kaivannut

.. huolettomuutta
.. kauas lähtenyttä ystävää
.. virttyneitä villasukkiani
.. vesijuoksua lempilaineissa
.. sinistä unta
.. pohdintojen peiliä
.. viipyileviä kesäöitä
.. olkapäätä
.. kärsivällisyyttä.




18 kommenttia:

  1. Aika monta samaa kaipausta podetaan täälläkin ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kesän päättymisen aika taitaa olla aika otollinen näille kaipuille... Leppeitä elokuun päättymisen päiviä, ja lumoa iltoihin♥

      Poista
  2. Oi, monta samaa tunnistan myös. Kesäöiden lyhyyden huomaa taas kun ovat matkalla syksyn syleilyyn. Kärsivällisyyttä... Sitä opiskellaan myös ilmeisen pitkään...
    Viikonloppuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuia. Viikonloppu oli yksi kesän odotetuimpia:)
      Sanoit niin kauniisti askelista kohti syksyä - syksyn syleilyyn. Sitä kohden ystäväni! Kärsivällisin mielin!

      Poista
  3. samoja tunteita täälläkin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyökytän täältä, hymyn kera:)

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Sanos muuta Irmastiina. Kaipaus on tärkeä tunne, sellainen vaalittava, paljon arvokasta sisällään pitävä.

      Poista
  5. Yritin kommentoida tänne eilen, mutta ei onnistunut... Kerroin kaipaavani vapautta, onneksi nyt on viikonloppu! Ihanaa lauantaita sinne luoksesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotakin on blogger takkuillut... Kiva, kun pääsit kuitenniin myöhemmin kommentoimaan. Lauantai oli helmipäivä Toven näyttelyn johdosta. Oi!
      Lempeää tätä viikkoa♥

      Poista
  6. Kaipausta on täälläkin. Hurmaava tuo ylempi kuva ja kaipauksen sanat - ne vetoavat kauniin melankolisella tavalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaipaus pitää niin paljon sisällään, kuten Irmastiinallekin totesin.
      Kaipuu kertoo jonkin ja jonkun koskettaneen, se on kaunista ja arvokasta.

      Poista
  7. Minullakin on melkein ikävä jo kesää, vaikka sehän on vielä täällä. Ihan hassua. Ja ihmisiäkin on ikävä, tai erästä tiettyä, mutta ikäväänkin voi tottua, sen olen huomannut. Oppinut hyväksymään, että toinen on siellä ja minä täällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, tärkeitä puhelet. Ikävä on joskus tavattoman kipeää ja raskasta, ja samalla äärimmäisen arvokasta - kertoohan se kalleimmasta, että on joku, jota rakastaa, jota saa ja voi ikävöidä. Ja sitten on juurikin oppia sietämään ja sopeutua ikävään ja huomatakin, miten erossa ollessakin elämä hymyilee ja kantaa. Ja entäs ne jälleennäkemiset, voi riemua!

      Kesähyvästelyjen aika alkaa olla käsillä, kieltämättä haikein fiiliksin. Tosin tämä syksynlapsi nauttii myös tulevasta, kuljemme kohti ihanaa aikaa, tykkään niin.

      Poista
  8. Minäkin kaipaan jo kesää, vaikkei se edes vielä ole jättänyt meitä. Syksyn saapuminen ja pimeyden lisääntyminen tekee minut melankoliseksi, sillä olen valon lapsi. Halaus sinulle sinne kaipauksen keskelle ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuttuja tuntoja varmasti aika monelle näin kesän hyvästelyjen kynnyksellä. Jaksamista sinulle valon tytär, arkeen ja opiskeluihin♥

      Poista
  9. Hannah, toivotan sinulle nyt lämpimiä, viipyileviä, helliä elokuun iltoja myös mieleesi!♥

    Ystävyydellä, Marikki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin kiitos Marikki ystäväinen! Arkeen astuminen kesälomien jälkeen on tuonut väistämättä taakkansa, jo työni luonteen puolesta, mutta kääntöpuolena onkin sitten pidettävä huolta huumorin ja ilon hetkistä. Pidän kiinni kepeyden helmoista;)
      Ihanaista elokuuta ja lähestyvää syksyä sinullekin. Voi hyvin♥

      Poista