Tätä tammikuuta on ihmeteltävä.
Meri auki, syyskuosinen luonto, leudot sateet ja sumut.
Joulun juhlasta muistuttaa enää loput suklaat ja piparit piirongilla
sekä pienet pimeää karkottamaan jätetyt tuikkuset.
Koiralenkeiltä kuljetaan suihkun kautta,
jotta karvaturrin saa puunattua kurasta.
Tunnelmat ovat kieputelleet laidasta laitaan.
Jälkikasvu on kapinoinut arkeen paluuta.
Itse olen ehättänyt suunnata jo työrintaman ruotuun,
siippa tsempannut samaten omaansa.
Itse olen ehättänyt suunnata jo työrintaman ruotuun,
siippa tsempannut samaten omaansa.
On ollut täyteistä, mutta monin tavoin lempeää ja leppoista.
Tiedän, miten rankkaa on kulkea mustinta matkaa.
Ahdistuksen, mikä salpaa olon ja vetää voimattomaksi.
Pusertavat surut ja toivottomuuden tunteet.
Pusertavat surut ja toivottomuuden tunteet.
Tiedän myös, jotta sieltä voi nousta.
Jonakin hetkenä on vain helpompi hengittää.
Ja jossakin pilkahtaa toivo.
Kenties pienin kajastus.
Siellä se kuitenkin on.
Aina se on.
Valoa pimeään. Pidetään hyvää huolta toisistamme.
Aina se on.
Valoa pimeään. Pidetään hyvää huolta toisistamme.
Luonto on kumman kaunis, kumminkin. Sade ja kosteus korostaa ankeita värejä ja tänä aamuna sain pysähtyä kuuntelemaan pitkää linnun liverrystä.
VastaaPoistaLintujen liverrys on saanut nyt toisia sävyjä, kun saimme lunta ja pakkasta. Kenties tämä tammikuun valkeus tuo vihdoinkin talven.
PoistaLämpöä ja iloa luoksesi!
Täällä oli aamulla + 5 astetta ja lintu visersi, vaikka oli ihan pimeää...siis tammikuussa...:)
VastaaPoistaJo vain, kyllä täälläkin on ihmetelty lämpötiloja! Vaan vihdoin maailma näyttää ja tuntuu talviselta, luonamme on lunta ja pakkasta. Aamuinen koiralenkki kulkikin aikas purevassa viimassa, ja tuntui niiiiin suloiselta päästä pesäsen lämpöön:) Voi hyvin sinä siellä!
PoistaValoa tähän pimeään kyllä tarvitaan!
VastaaPoistaAlkaa väsymys painaa. Vaikka kuivina päivinä on ulos päässytkin, jokin outo väsymys painaa oloa. Lumia odotan ja pääsyä hiihtämään raikkaille talvihangille ja ehdottomasti aurinkoa mieltä piristämään!
Surussa eläville ja rinnalla kulkeville toivon ilon pisaroita mieleen pimeään! Sinulle iloa ja valoa pimeään!
Oi kiitos mieltä lämmittävistä toivotuksistasi. Elämään mahtuvat niin monet sävyt, kuten tiedät. Tummia seuratkoon sitäkin kirkkaammat! Väsymystä on liikkeellä täälläkin. Onneksi kuljemme jo kohti kevättä ja lisääntyvää valoa. Lämpöisin ajatus kerallesi!
PoistaLuontoa ympärillä on ollut opeteltava katsomaan uusin silmin. Talventulo viipyy ja pitää valoa piilossa. Elämässäkin joskus käy niin. Tumma verhoaa yltympäriinsä ja kuilun pohjalla tuntuu, ettei valoa vaan kajasta. Silloin on hyvä, että lähellä on valontuoja, ihminen, joka rakastaa ja välittää niin, että pimeään paistaa sittenkin! Olen läheltäkin nähnyt, että oikeinkin synkistä vesistä on pääsy pois. Ja sitten vielä rukouksen voima. Siihen niin luotan♥
VastaaPoistaKuuntelin töistä ajellessa radiota. Dei. Ajatuksena poimin, että entäpä jos elämä on särkymistä varten? Tuo ajatelma vangitsi aatokseni. Taidanpa rustata sen kuljettamia vanoja Riihipirtille.....
Meidän annetaan särkyä.....savenvalajan käsissä uusi astia on monesti entistä vahvempi, herkästi voimakas.
Oi, että, ihania nuo sinun kuvasi!!
Arjen jaksamisen voimaa sinne!!
Niin viisaita ja koskettavia puhelet. Kiitos ystäväni. Särkymisen tieltä voi todellakin nousta entistä vahvempana ja voimakkaampana, uudesti eheytyneenä.
PoistaNyt on maisema puhtoisen valkea ja talvinen. Ja valo on läsnä. Sitä toivon sinullekin hetkiisi. Voi hyvin suloisuus♥
Tunteiden vuoristorataa on menty koko viime syksy aina tähän päivään saakka monestakin syystä. Seesteisemmän ja valoisamman ajan toivossa tässä päivä kerrallaan kuljetaan. Kuvasi ovat kauniita, vaikka vaikea niistä on uskoa että tammikuuta eletään. Ilon pisaroita arkiseen aherrukseesi!
VastaaPoistaLämmin kiitos Ansku. Hämmentäviähän nuo leudot päivät olivat, aivan kuin koko luonto olisi ollut sekaisin. Nyt pakkasen ja lumen myötä tuntuu vihdoin, että talvikin on kohdillaan. Ilonpisaroita ja myötäistä sinullekin näihin tammikuun hetkiin♥
PoistaMietin yksi ilta että annan nuorten valvoa en jaksa huolehtia unistaan , en hoputa unenten maille-joulun jälkeen tämä arkeen paluu on ollut kipuisinta ikinä.Hohhoijaa meidän mammojen on vaan jaksettava jaksaa ja välillä on hyvä karata rantaan ja haistella avointa merta jonka takana odottaa jossain taas lämmin kesä.Iloa arkeen voimia vanhemmuuteen
VastaaPoista♥
maria
Jaan niin tuntosi ja nappasen toivotuksesi taskuuni arjen aarteeksi. Kiitos ihana. Lämpöisin voimahali sinullekin♥
Poista