perjantai 31. tammikuuta 2014

väsy



 Väsy vetää herkille, 
hämärtää mielen ja maisemat,
 masentaa.
Toivotan tammikuun matkoihinsa 
ja tervehdin helmikuuta 
hellyydellä.
On uusien askelten aika. 


torstai 23. tammikuuta 2014

mielen lepuutusta



Viikon vauhdista piti päästä irti.
Siihen auttoi luontoterapia ja kuuma eväskaakao.
Tästä on suloista suunnata viikonloppuun.

Iloa, valoa♥


sunnuntai 19. tammikuuta 2014

pakkasta ja paholaisenhilloa



Viikonlopun pakkaslukemat saivat pysyttelemään 
enimmän aikaa kotopesäsen lämmössä.
Pakkasta oli kuitenkin hyödynnettävä 
ja sulatettava toinen mokoma.
Ja ettei sisäistäkään lämpöä puuttuisi, 
piti kokkailla chiliä.
Keittiössä saikin röörinsä auki hillonkeiton kylkiäisenä.
Vaikka jalat ovat tukevasti maankamaralla,
ovat päät pyörähtäneet maailmalle.

Pysytään lämpiminä!


lauantai 18. tammikuuta 2014

kaamos väistyy




Myönteistä moodia meneillään.
Tammivalo saa suupielet hehkuvaan hymyyn.
Kuopuksen musikaalitoive on käymässä toteen.
Esikko säteilee liikunnan tuomaa hyvää oloa ja energiaa.
Siippa taas nauttii talvesta karhun tavoin.
Kukin tavallaan;)

Valoisia viikonlopun hetkiä!



sunnuntai 12. tammikuuta 2014

pieniä hyvänolon hetkiä



Yksinkertaiset asiat tuntuvat nyt parhaimmilta.

Chilin ja limen hehku.
Päikkärit.
Keittiössä tuoksuava tuore basilika.
Odottamaton lämmin katse.
Lumen narskunta.
Villasukat.
Ystävän viesti.
Talvilintuset.
Pakkasenpuraisemat posket.
Valon kajo.

Että onni voikin olla arkisen pientä, 
ja kuitenkin niin suurta.


maanantai 6. tammikuuta 2014

toiveita tammikuulle




Tätä tammikuuta on ihmeteltävä. 
Meri auki, syyskuosinen luonto, leudot sateet ja sumut.
Joulun juhlasta muistuttaa enää loput suklaat ja piparit piirongilla
sekä pienet pimeää karkottamaan jätetyt tuikkuset.
Koiralenkeiltä kuljetaan suihkun kautta, 
jotta karvaturrin saa puunattua kurasta.

Tunnelmat ovat kieputelleet laidasta laitaan.
Jälkikasvu on kapinoinut arkeen paluuta.
Itse olen ehättänyt suunnata jo työrintaman ruotuun,
siippa tsempannut samaten omaansa. 
On ollut täyteistä, mutta monin tavoin lempeää ja leppoista.
Ajatukseni ovat tiiviisti myös muutaman rakkaan ihmiseni rinnalla.

Tiedän, miten rankkaa on kulkea mustinta matkaa.
Ahdistuksen, mikä salpaa olon ja vetää voimattomaksi.
Pusertavat surut ja toivottomuuden tunteet.
Tiedän myös, jotta sieltä voi nousta.
Jonakin hetkenä on vain helpompi hengittää.
Ja jossakin pilkahtaa toivo.
Kenties pienin kajastus.
Siellä se kuitenkin on.
Aina se on.


Valoa pimeään. Pidetään hyvää huolta toisistamme.