Voi kyllä, onneksi elämä TUNTUU! Tämä on kyllä oikea mustikkaviikonloppu. Olen kulkenut marjassa, ja nauttinut metsän tunnelmasta, ihanaa. Juuri laittelen eväitä matkaan, tänäänkin suuntana marjametsä. Mukana tietty mustikkapiirasta;)
Kiitos ihanainen, voi hyvin sinäkin siellä! Mies pelasti taannoin tuon kuvan vanhan Monarkin eräästä pyöräliikkeestä. Ajan patinoima, liikuttavan ihana fillari!
Nyt on mentävä, marjakaveri odottaa. Suloista pyhää♥
Voi kyllä, kukkikoon kaikki tunteet! Tasaisuus pistää puistattamaan, jo pelkkänä ajatuksena. Siitä ei tosin taida tässä taitelijapesäsessä olla huolta, täällä kun räiskyy ja rätisee kunnolla;)
Sadetta on kiehtovaa kuvata. Vaikeaa, mutta kiehtovaa.
Mustikkametsään olen oman rumpani keskellä niin kaivannut! Kun tyttäreni tilitti minulle puhelimessa, että miksi uusi vaikeus alkaa, kun edellinen on loppunut, en sillä kertaa osannut olla empaattinen äiti ja sanoa jotain pehmeää, vaan spontaanisti naurahdin ja sanoin, että rakas Marjo, sitä tämä elämä valitettavasti on, huolet eivät lopu koskaan. Onneksi jo aikuisuuden puolella oleva tyttäreni on viisas ja ymmärsi naurahdukseni, tiesi kokemukseni määrän, ja naurahti takaisin samoissa tunnelmissa. Sitä niin kaipaisi rauhallista eloa viimeinkin. Hetken saamme viivähtää levon sylissä ja sitten elämä jatkuu.. Levollista sunnuntaita!
Niin tuttuja tuntoja! Kenties tuo tokaisusi oli tuossa tilanteessa parasta peilausta, sillä sitä kauttahan tuli jaetuksi taakka, mutta myös se, että se huolikin on väistämättä osa elämää, meillä kaikilla. Ja kunhan huolten aihiossakin huumori kukkii, edes pienesti niin silläkin voi olotila keventyä. Viisas äiti ja viisas tytär siellä!
Toivon kerallesi myötäisiä, vahvistavia tuulosia ja rauhaisia hetkiä. Voi hyvin siskonen♥
Muutamalla sanalla osaat kertoa hyvin paljon. Tunteiden vuoristoradalla itsekin olen matkannut ja kuten sinäkin, sormet sinisinä....=) Lempeää viikkoa Hannah.
Arki alkoi varhain, väsynein silmin. Kuopus murisi maanantaiaamun fiiliksissä, niin kuin nuo teinit vain sen osaavat;) Itse lennähdän tänään iltavuoroon, mies taasen yövuoroonsa ja ja... Arki on aikamoista palapeliä.
Sitäpä, vuoristorataa. Voi hyvin!
VastaaPoistaNiin se on, tämä elämä. Ylä- ja alamäkiä, myötäistä ja vastaista, ja onneksi välillä tyyntä ja tasaistakin:) Hyvää oloa sinullekin Satu♥
PoistaMonenlaista tunnetta mahtuu elämän päiviin; eipä kai tämä elämää muuten olisikaan. Mustikkaista viikonloppua Sinulle ja rakkaillesi!
VastaaPoistaVoi kyllä, onneksi elämä TUNTUU!
PoistaTämä on kyllä oikea mustikkaviikonloppu. Olen kulkenut marjassa, ja nauttinut metsän tunnelmasta, ihanaa. Juuri laittelen eväitä matkaan, tänäänkin suuntana marjametsä. Mukana tietty mustikkapiirasta;)
Ihanaa pyhää Piipe♥
Minä niin pidän kuvistasi! Yksinkertaisen kauniita. Ihanaa mustikkamättäilyä!
VastaaPoistaVoi kiitos jaana♥ Ihanaa eloa ja oloa sinullekin♥
PoistaKauniita kuvia...tuo pyörän tarakka tuo jotenkin lapsuuden mieleen...:)
VastaaPoistaHyvää viikonolppua sinulle Hannah♥
Kiitos ihanainen, voi hyvin sinäkin siellä!
PoistaMies pelasti taannoin tuon kuvan vanhan Monarkin eräästä pyöräliikkeestä. Ajan patinoima, liikuttavan ihana fillari!
Nyt on mentävä, marjakaveri odottaa. Suloista pyhää♥
Tuota samaa meilläkin.
VastaaPoistaViikonvaihdetta!
Sitähän se jälkikasvun kera;) Toivottavasti viikonloppu on ollut myötäinen!
PoistaNiin hyvin käsi kädessä kuvat ja teksti. Ehkä vuoristorata on hyvä, tasaiseen voisi kyllästyä? Pidän kovasti noista sadekuvista.
VastaaPoistaVoi kyllä, kukkikoon kaikki tunteet! Tasaisuus pistää puistattamaan, jo pelkkänä ajatuksena. Siitä ei tosin taida tässä taitelijapesäsessä olla huolta, täällä kun räiskyy ja rätisee kunnolla;)
PoistaSadetta on kiehtovaa kuvata. Vaikeaa, mutta kiehtovaa.
Kuvat ovat aivan ihania! Iloa ja voimia arkeesi <3
VastaaPoistaOi kiitos suloisuus! Sanoit niin kauniisti. Kaikkea hyvää myös sinulle, voi hyvin♥
PoistaMiten kauniita kuvia ja tekstiä - ihana blogi<3
VastaaPoistaTerkuin SisustEllen♥
Kiitos SisustEllen! Kiva, kun pidit. Olet tervetullut toistekin, lehmuskuja on avoinna tulla ja mennä:)
PoistaTulen käymään vastavisiitillä. Iloa tulevaan viikkoosi!
Mustikkametsään olen oman rumpani keskellä niin kaivannut!
VastaaPoistaKun tyttäreni tilitti minulle puhelimessa, että miksi uusi vaikeus alkaa, kun edellinen on loppunut, en sillä kertaa osannut olla empaattinen äiti ja sanoa jotain pehmeää, vaan spontaanisti naurahdin ja sanoin, että rakas Marjo, sitä tämä elämä valitettavasti on, huolet eivät lopu koskaan.
Onneksi jo aikuisuuden puolella oleva tyttäreni on viisas ja ymmärsi naurahdukseni, tiesi kokemukseni määrän, ja naurahti takaisin samoissa tunnelmissa.
Sitä niin kaipaisi rauhallista eloa viimeinkin. Hetken saamme viivähtää levon sylissä ja sitten elämä jatkuu..
Levollista sunnuntaita!
Niin tuttuja tuntoja! Kenties tuo tokaisusi oli tuossa tilanteessa parasta peilausta, sillä sitä kauttahan tuli jaetuksi taakka, mutta myös se, että se huolikin on väistämättä osa elämää, meillä kaikilla. Ja kunhan huolten aihiossakin huumori kukkii, edes pienesti niin silläkin voi olotila keventyä. Viisas äiti ja viisas tytär siellä!
PoistaToivon kerallesi myötäisiä, vahvistavia tuulosia ja rauhaisia hetkiä. Voi hyvin siskonen♥
Arki on parasta!
VastaaPoista♥
Leena, tuossa on oikeaa asennetta, komppaan mukana! Tällä tulevaan viikkoon♥
PoistaMuutamalla sanalla osaat kertoa hyvin paljon. Tunteiden vuoristoradalla itsekin olen matkannut ja kuten sinäkin, sormet sinisinä....=) Lempeää viikkoa Hannah.
VastaaPoistaOi, kiitos. Opetteluahan tämä, tiivistäminen. Rönsyileväiseltä;)
VastaaPoistaArki alkoi varhain, väsynein silmin. Kuopus murisi maanantaiaamun fiiliksissä, niin kuin nuo teinit vain sen osaavat;) Itse lennähdän tänään iltavuoroon, mies taasen yövuoroonsa ja ja... Arki on aikamoista palapeliä.
Lempeää viikkoa myös sinulle♥