keskiviikko 18. tammikuuta 2012

keväällä jälleen ruoho nousee maasta varoen






Tammikuu toi hartaasti odotetun
valkeuden, lumikeijuset ja iltojen sinet.
Palautti arjen raameihinsa.
Nostatti ilon lisääntyvästä valosta 
ja kulkemattoman polun mahdollisuuksista.
Läikäytti suruakin.
Sieluun kiertynyttä
kaipuuta.


Vanha vuosi auttoi ymmärtämään, 
ettei toipumisen aikaa 
voi ennalta määritellä.
Kun rohkenee myöntää olevansa
juuri niin pieni ja hauras 
kuin olokseen kokee, 
alkaa vahvistua.


Pitkällisen taakoittumisen tieltä
on matkaa voimaantumiseen.
Se tietää itsensä kuulemisesta
 ja hoivasta voimia hakevan,
uutta energiaa ja iloa etsivän,
omia rajojaan 
kunnioittavan kulkijan 
kevättaivalta.



Pidäthän sinäkin hyvää huolta itsestäsi



3 kommenttia:

  1. Voi miten kauniita nuo perjantain myräkkäkuvat. Kirjoitit kovin kauniisti. Halusin vain sanoa, että haurasta ja pientä kannetaan.
    Valoa viikkoosi
    Anu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Kaunista, niin kuvat kuin sanatkin. Niin tosia.

      Poista
  2. Anu;
    Kiitos sanoistasi Anu, lämpöisesti.

    Satu;


    Uudet lukijani Valokki ja "Création", tervetuloa lehmuskujalle, mukavaa saada teidät matkalle mukaan!

    "Création", You are warmly welcome to my blog, hope you enjoy visit here!

    VastaaPoista