Talvea ja tätä kevättä
on kehystänyt
syvä suru
monista
ilon ja onnen hetkistä
huolimatta.
On hetkiä,
jolloin ikävä iskee yhä yllättäen.
On hetkiä,
jolloin kaipuu kaataa mennessään.
Tänään taas lujemmin.
Kenties kivuliaimpina
muistot
tuskaisista sairasvuosistaan.
Lohtuna,
että kärsimys on ohi.
Hän on saanut
rauhan.
♥
Yksi niistä
Sait pienemmän palan leipää
vähemmän rakkautta
kehnoimmat kengät kulkeaksesi
Se ei tukkinut korviasi
sulkenut silmiäsi
näit enemmän
kuulit paremmin
tunsit syvemmin
kuin ne toiset
joilla oli jo kaikki
kuinka paljon on paljon
kylliksi minulle
- Raili Heikkilä
Joudun puhuttelemaan
yhä itseäni.
Muistuttamaan lempeydellä,
jotta saan olla hauras.
Surussani särkyvä.
Tiedän myös,
että vielä tulee aika,
jolloin on jo helpompaa.
Ja hän
kulkee aina mukanani.
Hyvä, että löydät surullesi sanat, yhä uudestaan ja uudestaan. Luota siihen, että joskus olo vielä helpottuu.
VastaaPoistaJätin sinulle haasteen. Ota mukaasi, jos haluat:)
Voimia ystäväni♥
VastaaPoistaOlen lukenut kerran kirjan "surusta puhkesi kukka",toivon että myös sinun surustasi puhkeaa uusi kukka elämääsi,vaikka surustasi en tiedä, toivotan voimia joka päiväiseen elämääsi. t.pipsa
VastaaPoista(kommenteissa on ongelmia, siksi joudun anonyymillä kirjoittamaan)
♥
VastaaPoistaSuru on matka. Oma matkani on kestänyt puolitoista vuotta. Yhä edelleen tulee vastaan varjoisia katveita. Pilviä auringon edessä. Viimeksi tänään, kun muisto iski kesken autoilun.
VastaaPoistaMutta matkan aikana olen nähnyt myös valoa. Yhä enenevässä määrin. Silti suru on aina kosketuksen päässä. Hän on aina mukanani.
Voimia sinne <3
Kommenttilaatikko kadotti päiväisen viestini taivaan tuuliin...
A-L;
VastaaPoistaKiitos♥ Tunteiden sanottaminen työstää surua. Se on ainakin minulle ehdottoman tärkeää. On lohdullista tietää, että suru helpottuu ajan kanssa, kunhan sitä saa käsiteltyä. Nyt kuljen juuri sitä polkua, askel askeleelta.
Kiitos haasteesta ystäväinen, palaan siihen myöhemmin:)
Irmastiina;
Lämpöinen kiitoshali ja ajatus luoksesi!
pipsa;
Voi kiitos pipsa kauniista sanoistasi! Tiedän kokemuksesta, jotta surusta voi todellakin puhjeta kukka. Suru ja menetykset ovat kuitenkin väistämätön osa elämää, mitkä kirkastavat toisaalta näkemään elämän merkityksiä ja arvoja.
Maria;
Halaan takaisin♥
Lehtokotilo;
Kiitos jakamisesta ystäväinen. Juurikin näin minäkin koen. Lämpöisin halaus ja ajatus luoksesi♥