keskiviikko 4. toukokuuta 2011

lukossa



Välillä sitä on. Lukossa.
Avainkin hukassa.
Saati sanat.

Antaa hiljaisuuden puhua.
Avata ovia.
Murtaa patoja.
Hoivata sydämiä.

5 kommenttia:

  1. Löysin Riihipirtin sivuilta bloggisi...selatessani sivujasi, tykästyin kovin kirjoituksiisi ja päätin alkaa lukijaksesi...:))

    VastaaPoista
  2. JOskus sitä voimaantuu, kun on ollut tarpeeksi tiukasti kiinni. Ihan lukossa. Ja hukassa. Kietokoon Isän läsnäolo sinut vielä tiukemmin♥

    Itselläni on ollut viime päivinä tunne, että sanat katoavat tai menettävät merkityksensä. Sydän puhuu, mutta ehkä niin sisimmän sanoja, ettei niille tarvitsekaan löytää muotoa kirjaimista.

    JAksamista ja vahvistumista. RAskaat hetket elämässä hiovat meistä pehmeitä. Kun tuntuu, että ymmärrys ei riitä siihen, miksi tapahtuu niinkuin tapahtuu ja elämä tuntuu jakavan kohtuuttomuuksia, pitäisi vain jaksaa luottaa, että viisaampi meitä tietää ja johdattaa.

    HAlaus♥

    VastaaPoista
  3. Lukossa olon jälkeen on ihanaa avata "ovi" johonkin uuteen ehkäpä?!

    VastaaPoista
  4. Maija;


    Irmastiina;
    Kiva, kun löysit tänne:) Olet ♥lämpöisesti tervetullut lehmuskujan lukijaksi!

    tinttarus;
    Voi tinttarus, kiitos. Samoissa tunnoissa täälläkin.. välillä on annettava tilaa myös hiljaisuudelle.
    Ihanaa, että olet. Lämpöisin halaus♥

    Maria;
    Hali♥
    Koen, jotta tarvitsemme ajoin vetäytymisen ja hiljaisuuden retriittejä juurikin voimaantumiseen - rohjetaksemme avata ja tempoa jälleen uusia elämänovia:)

    VastaaPoista