Talvea ja tätä kevättä
on kehystänyt
syvä suru
monista
ilon ja onnen hetkistä
huolimatta.
On hetkiä,
jolloin ikävä iskee yhä yllättäen.
On hetkiä,
jolloin kaipuu kaataa mennessään.
Tänään taas lujemmin.
Kenties kivuliaimpina
muistot
tuskaisista sairasvuosistaan.
Lohtuna,
että kärsimys on ohi.
Hän on saanut
rauhan.
♥
Yksi niistä
Sait pienemmän palan leipää
vähemmän rakkautta
kehnoimmat kengät kulkeaksesi
Se ei tukkinut korviasi
sulkenut silmiäsi
näit enemmän
kuulit paremmin
tunsit syvemmin
kuin ne toiset
joilla oli jo kaikki
kuinka paljon on paljon
kylliksi minulle
- Raili Heikkilä
Joudun puhuttelemaan
yhä itseäni.
Muistuttamaan lempeydellä,
jotta saan olla hauras.
Surussani särkyvä.
Tiedän myös,
että vielä tulee aika,
jolloin on jo helpompaa.
Ja hän
kulkee aina mukanani.
