ensilumi

 Koiruus kirmasi aamusella ilon vimmassa

lumipeitteisessä puutarhassa.

Itse hämmästelin talvista maisemaa ja

mietin, miten tässä näin pääsi käymään.

Juuri syyslomasta toipuneena;)  

syyspuuhilta voipuneena ja

syysflunssasta sinnitelleenä

en olisi lainkaan talvelle valmis.

Tahtoisin nauttia yhä

ruskan hehkusta ja utuaamuista.

Liekö valkeus maalautuu vielä maisemaan,

mutta ensilumi toi jo luoksemme 

talvisen tervehdyksen.

Ajatus pakkasista ja kinoksista 

saa tämän vilukissan lisääämään

uuden kerroksen villaa päällensä.

Nyt padat porisemaan ja lisää

kynttilöitä, kynttilöitä..

Pysytään lämpiminä.

Tunnelmallista lokakuun viimeistä viikonloppua♥

olen astellut valossa

Me vain asumme täällä,

emme omista mitään.

Silti se on meidän.

Saamme osamme valosta

vaeltaessamme valmiin kauneuden läpi.

Mutta kaikki on annettava pois,

taakatkin

nostetaan sydämeltä

lempeästi, varovasti suru pyyhitään

kuin unohtuva uni.

Vain rakkaus jää, täydellinen valo.

-Pia Perkiö

viikon polku

Viikkoon on mahtunut..

- värikylläisiä ruskapäiviä

- pyykkivuoria

- viestittelyä ja ikävää

- väsyaamuja

- uunituoreita sämpylöitä

- lehtikasoja ja haravointia

- uudenlaisen lujuuden oivalluksia

- hyviä ruokahetkiä

- synkkyyttä ja sapetusta

- rastaiden puutarhapitoja

- lempeitä lähtöjä ja haleja

- kutomista ja kynttilöitä

- kaipuuta ja haikeutta

- kuraisia tassuja

- naurua ja laulua

-syyslomalle laskeutumista:)

Voi hyvin sinäkin siellä♥

mummot

Muistan häntä suurella rakkaudella.

Tänään on Aleksis Kiven päivä, mikä tuo yhä vuosikymmenten
takaa surureunaiset muistot mummoni hautajaisista.
Kuljettaa viimeisen kesänsä varjoissa,
yhdessäolon ja luopumisen hetkissä.

***

Kun mummot kuolevat

heistä tulee kukkaniittyjä ja heinää

ja joistakin mummoista tulee puita

ja he humisevat lastenlastensa yllä,

suojaavat heitä sateelta ja tuulelta

ja levittävät talvella oksansa

lumimajaksi heidän ylleen.

Mutta sitä ennen he ovat intohimoisia.

- Eeva Kilpi

maailma meissä

Kävin tervehtimässä sairaalassa iäkästä enoani,

sotalapsuuden elänyttä ehtoopuolen sitkeää kulkijaa.

Liikutti lämpönsä, huumorinsa ja valoisuutensa.

Vaan murheelliseksi veti maailman miettiminen.

Riipimään jäivät painavat sanansa ajastamme:

En voi ymmärtää maamme meininkiä.  

Miten asiat ovat näin huonossa jamassa

tänä RAUHAN aikana-

niin paljon pahoinvointia ja ongelmia.

***

Ei se, miltä me näytämme,

 eikä se, mitä me aikaan saamme

merkitse sen rinnalla mitään,

mitä me olemme 

toinen toisillemme.

- Marjaleena Ansio