torstai 30. heinäkuuta 2020

muistoja maalta




Ainakin kerran kesässä on palattava lapsuusmummolan maisemiiin maalle kameran kera.
Kävellessäni jokirantaa mietin liikuttuneena tarvettani taltioida näitä tuokioita, 
rapistuneita latovanhuksia, pikkuruista saunarötisköä, ajan syömää miljöötä.
Vielä hetken nämä vielä tässä, pian poissa, katoavaa kaikki.
Jotakin eletystä meihin kuitenkin jää - sen kaiken
kirjon pitsinä sydämen kätköihin.


6 kommenttia:

  1. Kauniit kuvat niin kauniiden sanojen kera.

    VastaaPoista
  2. Niin herkästi sanottu! Hyvä, kun tallennat muistoja kuviisi. Niistä huokuu rauha ja kiireettömyys.
    Onnellista alkavaa elokuuta, Hannah! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi Piipe, kiitos. Huomaan minulle on tärkeää tallentaa tätä kaikkea vielä jäljellä olevaa. Hieman huimaa, miten aikaa juokseekaan. Näillä huudeilla kulkiessa pääsee aina kuitenkin kiinni lapsuuden mummolahetkiin.
      Ja toteamasi rauha ja kiirettömyys oli nytkin vahvasti läsnä, suorastaan käsinkosketeltavaa.

      Kaikkea hyvää ja hellää myös sinun elokuuhusi♥

      Poista
  3. Rakastan tuollaisia vanhoja maisemia ja rakennuksia♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Hannele, sama täällä! Ihastelin nytkin kuvatessani, miten ihmeen kauniita olivatkaan elosuojan vuosikymmenten harmaantuneet laudat, samoin navettavanhus.

      Poista