Ainakin kerran kesässä on palattava lapsuusmummolan maisemiiin maalle kameran kera.
Kävellessäni jokirantaa mietin liikuttuneena tarvettani taltioida näitä tuokioita,
rapistuneita latovanhuksia, pikkuruista saunarötisköä, ajan syömää miljöötä.
Vielä hetken nämä vielä tässä, pian poissa, katoavaa kaikki.
Jotakin eletystä meihin kuitenkin jää - sen kaiken
kirjon pitsinä sydämen kätköihin.