lauantai 29. helmikuuta 2020

etten hukkaisi helmeäkään




Helmikuu on lähdössä.
Tahdon muistaa siitä etenkin heleyden, valon,
uskalluksen ja ilon, väsyn keskeltäkin nousevan tahdon, auringonkajot, 
päiviin kiertyvän hellyyden, elämänpalon. 



11 kommenttia:

  1. Niin kauniit helmikuiset kuvat.😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, helmikuu oli todellakin kaunis, monin tavoin. Myös puhutteleva ja outo kelien suhteen, silti niin kaunis.

      Poista
  2. Kaikissa kuukausissa on oma kauneutensa...jopa maarskuussa.::)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kyllä, ja varsinkin marraskuussa - tuumaa tämä marraslapsi;) Ehkä olennaista onkin, miten katsomme maailmaa ja luontoa.

      Poista
  3. Hienot kuvat ja osuvasti kirjoitettu. Tykkään etenkin lintukuvasta - se on erilainen kuin lintukuvat yleensä ja siinä on ihana valo.

    VastaaPoista
  4. Valoa ja pakkasta oli, ihan niin kuin helmikuussa kuuluukin olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä länsirannikolla oli myös pakkashetkensä, mutta kyllähän sää nostatti myös kummastusta ja huolta, niin kovin kelit heilahtelivat ja välillä tuntui pikemminkin leudolta syksyltä tai alkavalta keväältä...

      Vaan nyt ollaan maaliskuussa, ihanaa kevään alkua seita!

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Oi, läikytit lämpimästi, kiitos sanoistasi♥ Ihanaa naistenpäivää myös luoksesi Marianna, tänään, huomenna, jokikinen päivä♥

      Poista
  6. Lämpöisin kiitos Suvi, samoin sinulle♥

    VastaaPoista